perjantai, 15. elokuu 2008

Purrrrina muuttaa

Rakkaat lukijani, joudun valitettavasti laittamaan päätöksen Purrrrinan blogille. Aloitan uuden ehomman, jonka osoitteen saa minulta sähköpostiosoitteesta:

kaisulin@luukku.com

Aloitan blogini vasta ensi viikolla ja se tulee näkymään myös blogilistalla heti sen luotuani. Toivon tietysti, että kaikki vanhat - ja uudet tietysti myös - seuraavat lukijoikseni uuteen blogiini. Bloggaaminen, ja te ihanat blogistanialaiset, olette minulle äärimmäisen tärkeä henkireikä, josta en halua luopua, vaikka joudunkin luopumaan tästä jo niin riipaisevan rakkaaksi käyneestä blogistani. Kamalalta tämä tuntuu, mutta minulla ei ole valitettavasti vaihtoehtoa. Ehkä se on sanomattakin selvää, että muuten en muuttaisi, ellen olisi pakon edessä.

Purrrrina on poistunut huoneesta for good.

perjantai, 1. elokuu 2008

Current situation - official report

J, the mysterious man, otti ahdistukseni puheeksi sillä seuraamuksella, että tapailu jatkuu casual-linjalla. Sinkkunimike otsassani edelleen kuin käänteinen plusmerkkinen stigma. Hyvä näin, kiva kainalo ja muikea mieli.

Musiikkia olen kuunnellut sielu ruvella non-stoppina aina, kun olen himassa. Laidasta laitaan good stuffia. Löytänyt kesällä uuden hyvän ystävän myös; mies nimeltä M, vanha duunikaveri, josta kuoriutunut keskustelujen kautta ihan vitunmoinen musadiggari. Yömyöhään käymme keskusteluja bassokuvioista lähetellen toisillemme bändivinkkejä bittiavaruuden yli. Hianoo, että on ihmisiä, jotka TAJUAA. Hianoo, että pystyy fiilistelemään solutasolla.

Espanja odottaa meidän koneen laskeutumista sunnuntaina iltahämärissä. On kyllä melkoisen mukava juttu se ja koko tämä lomahässäkkä. Poskiin sattuu kaikki hymyileminen. Bussissa tänään mietin, kukkapuska toisessa kädessäni matkatessani leikkauksesta toipuvaa ystävääni moikkaamaan, että elämäni on niin kummallisen hienoa nykyään. Ei rytise puskista koko ajan jotain tsunamin lailla vyöryvää paskaa. Menneisyyden möröt tanssivat tasaisesti unimaailmassa, joskus valveillakin, mutta on kerta kaikkisen hunajaista huomata, että nykyinen arki ei tee kummituksia mielen sopukoihin.

Laitan matkarapoa jahka palaan. Kesäfiilis ja huomenna Ankkarock. Nyt kuuntelen lisää musanderia ja odotan J:n tulevan tänne minulle kylään.

Purrrrrina on poistunut huoneesta lomailemaan.

sunnuntai, 27. heinäkuu 2008

Free as a bird

Ja sitten ahistaa niin vitusti. Pysty mihinkään saatanan suhteiluihin yhtään. Heti hempeilyn tultua kuvioihin alkoi kuristaa. Lempeä kalvo hänen silmissään, käsi hivelemässä vaivihkaa niskaa ihan snadisti turhan usein ja siitä seuraava hengenahdistus välittömästi vakiseurana. Jo peruin yökyläilyn tältä päivältä, mutta ehdotin leffaa sijasta, etten ihan rannalle jätä. Yön ritarin jälkeen täytyy alkaa vieroittaa miestä pikku hiljaa. Espanjan loma (kämppä vuokrattu Malagan läheltä 11 päiväksi, lähtö sunnuntaina, siitä enemmän myöh.) tulee juurikin oikeaan väliin. Ravistelen miehen kannoiltani ja siirryn uusille metsästysmaille.

Tuommoiset liian kunnolliset miehet. Siis en pyde. Kaikki tarjottaisiin tarjottimella, mutta mitä tekee Purtsi? Sylkäisee tarjottimelle ja kävelee keinahdellen ihan helevetin kauaksi.

Lauantaina Ankkarockiin! Vielä on kesää jäljellä jne.

Purrrrina on poistunut huoneesta ja menee suihkun kautta leffateatterille.

tiistai, 22. heinäkuu 2008

Kiss and tell?

Olen aika tyytyväinen. Tässä koneen äärellä hykertelen hyrhyr. Mietin, että kirjoitanko tästä vai en. Olen miettinyt kuukauden. Olen kirjoittanut kaikenlaista sivuavaa, kieltänyt monta kertaa, muttamutta. Elonmerkkejä vartalosta: rinnan kohdalla syke tuntuvana, vatsan kohdalla ikään kuin jännitys, kiepunta. Olen saanut viikon sisällä niin paljon uutta. Lämpimät kädet kietoutuneina ympärilleni, huulet niskassa, jalkani hänen sylissään, suudelma, joka ei lopu, kauniita sanoja sadoittain, pieniä huomaavaisuuden eleitä. Jokin on syventymässä ystävyydesta joksikin muuksi; määrittelemättömäksi kauneudeksi.

Minulle tarjotaan luottamusta ja kumppanuutta. Tohdi vielä täysin hyväksyä pureksimatta. Pelottaa, ahdistaa ja käperrytyttää liian useasti vielä. Onneksi minulla, meillä, on kaikki aika maailmassa. Tästä ei tarvitse tulla mitään. Ensimmäistä kertaa, minun ei tarvitse. Jos tulee, se on ylimääräistä plussaa. Saan rauhassa varmistua, kukaan ei hengitä niskaan, riiputa langan päässä. Minun annetaan olla minä samalla, kun haavojeni päälle kaadetaan litroittain balsamia.

Taidan tarvita tätä juuri nyt.

Purrrrina on poistunut huoneesta hymyilemään salaa.

sunnuntai, 13. heinäkuu 2008

Brand new prenikka ja henk.koht stuffff

Minäpäs sain tällaisen Harmittomalta Tiinalta:

Here are the rules:
Säännöt:

1.
The winner can put the logo on his/her blog./
Voittaja voi laittaa logon blogiinsa.
2. Link the person you received your award from./
Linkitä siihen blogiin, josta palkinnon sait.
3. Nominate at least 7 other blogs./
Nimeä vähintään 7 muuta blogia palkinnon saajiksi.
4. Put links of those blogs on yours./
Laita noiden blogien linkit sivullesi.
5. Leave a message on the blogs of the boys/girls you've nominated./
Jätä viesti blogeihin, jotka nimesit voittajiksi.

Joten the prenikka goes to:

1. Minh: Blogistanian sukkahousurajoitteisin ja sarkastisin. Tykkään livenä ja online.

2. Lumi: parasta tajunnanvirtaa ever.

3. Lupiini: Kallion luomuin ja ajattelevin tsuidu.

4. Foxy: suuri runoilija.

5. Toni: paras uusi blogi pitkään aikaan.

6. Cista: tämä typykkä osaa kirjoittaa yhdessä lauseessa elämänkokoisia tarinoita.

7. Funkeli: sanaseppo, mielenkiintoinen, kaunis ihminen.

Duunissa kuudes päivä menossa. Ihan katkipoikki. Mielenterveystyö on siksi verta raskasta, että kuuden putket ei oikein natsaa. Alkaa olla viimeistään viidennen kohdalla ihan lataamokamaa itse. Ei jaksa vuorovaikuttaa enää yhtään, mitä jaksaa napit jaella naamoihin.

Viime aikoina ollut vilkas unimaailma. V seikkaili tuossa viikon verran joka yö unissani. Joka ilta menin itkien nukkumaan ja joka aamu heräsin pala kurkussa, ahdistusmöykky rinnassa uuteen päivään. Pää pakkokäsittelee aihetta. Nyt parina viime yönä ollut helpompaa, onneksi. Ihmissuhdeasiat tuntuu olevan mutkalla muutenkin. Olen huomannut, että ei oikein onnaa uusiin ihmisiin tutustuminen. Kammottaa ihan sikana kertoa mitään henkilökohtaisempaa, ja tutustuminen tökkää ennen kuin edes alkaakaan.

Yksi miespuoleinen ystävä J olisi mitä luultavammin luottamuksen arvoinen (en ole tarkoituksella hänestä juuri kirjoittanut, koska en oikein tiedä mitä ajatella koko kuviosta), mutta en silti ole tohtinut kertoa oikein mitään hänellekään. Päässä pyörii vain ajatus siitä, että entä jos kertoisin turhaan? Eli toisin sanoen, mitä järkeä kertoa ihmiselle itsestään vaikeita asioita, jos ei voi olla aivan satavarma siitä, että tuo ihminen tulee pysymään omassa elämässä ja on sen luottamuksen arvoinen? En kestä ajatusta siitä, että joku ns. ulkopuolinen ihminen tietää minusta niin henk.koh.juttuja for nothing. Ehkä luottamuksen aika tulee joskus, tai sitten ei.

Kovasti mies yrittää kaikkensa. Tajunnut kyllä, että olen aika rikki, joten J osaa olla superhuomaavainen. Hän oli alkuviikon Pariisissa matkalla ja kertoi etsineensä sieltä minulle vapaaehtoisesti J. Fruscianten To Record Only Water For Ten Days -kiekkoa, joka minulta VIELÄ puuttuu, koska ajatteli minun ilahtuvan siitä (REALLY???), mutta ei sitten löytänyt levyä mistään. Toi suklaata suklaakaupasta tilalle. Olin yhtä hymyä, kun tajusin, että V ei tuonut koko 3,5 vuoden aikana ikinä minulle tuliaisia, mutta toinen tuo ensimmäisen kuukauden aikana. Siis ensimmäisen ystävyyskuukauden aikana, painotan. En ole miehestä kiinnostunut romanttisessa mielessä ja sitä olen painottamisen jälkeen painottanut hänellekin. Pelkkä ystävyys kuulemma riittää. Minulla on epäilykseni siitä, että kuinka kauan. Siksikään en viitsi avautua.

No semmoista. Jatkan duunin tekemistä täällä. Vielä nelisen tuntia ja sitten kolmen päivän vapaaputki.

Purrrrina on poistunut huoneesta.