Se on kuulkaa Purrrrinalla nyt ilomieli! Tässä on väsätty normikoulutyövastarinnasta huolimatta kirjallista tehtävää ja oikein ahkerasti kerätty kaikki lähdeaineisto komeaksi sekamelskaksi keittiön pöydälle. Monisteet, kirjat ja epämääräiset muistiinpanot ovat olleet kissuloille oiva luistinrata. Viivi hypähtää aina koko kasan keskelle säksättämään vain ikkunalasin kissan käpälistä erottavia lintuparkoja ja kun lintuparat älyävät lennähtää stressialttiista ilmapiiristä kauniimmille liitelymaille, katti saa aina säpsyn ja loikkii muistiinpanot tassuista lentäen pöydältä harmistuneena pois. Olen saanut siis keräillä lattioilla leijailevia papereita ihan jumpaksi asti jaloista kuleksimasta. Mitä pienistä kirjanpidollisista hankaluuksista: nyt hienot perustelut makaavat kirjallisessa tuotoksessani viitteinä viitteiden perään. Tuotos tosin on vielä inasen kesken, mutta se ei tätä riemua kyllä vähennä. Tunne siitä, että jotakin on kuuppaankin jäänyt oppimistehtävää raapustaessa, on pätevä syy kätellä itseään saavutuksestaan. Joillekin se alkaminen on vaan niin pirullisen hankala juttu, että siitä pitää erikseen riehakoida blogissa asti!
Perheasioitakin on tullut hoideltua. Juttelin äippendaalin kanssa eilen illansuussa kerrassaan niin antoisan keskustelun, että uskallan varovaisesti toivoa sen kantavan kaunista hedelmää. On ollut rakkaan äidin kanssa kommunikatorisia ongelmia, joista vain tässä tapauksessa tytär on ollut tietoinen. Rohkaistuin, rauhoituin (taitaa olla viikon sana Purrrrinalla!) ja sain ammenettua itsestäni hämmentävän selkosanaisen ja rakentavan kritiikin, joka meni äidille ihan perille asti. Ei ainaisia loukkaantumis-olenhuonoäiti-itkuja, ei kiivailua, ei sanaharkkaa eikä syyttelyä. Kahden naisen keskustelu vakavasta aiheesta, joka tuotti toivotun lopputuloksen! Sain illalla vielä äidillistä ylpeyttä huokuvan tekstiviestin, jossa hän kiitteli tytärtään laajasta ajattelutyylistä ja hyvästä keskustelusta. Olen iloinen!
Perjantaita vain pukkailee. Edessä on pitkästä aikaa viikonloppu vain meille kahdelle. Suunnittelimme V:n kanssa tekevämme huomenissa oikein kolmen ruokalajin menun kaikella vaivalla ja ruoanlaiton perinteitä kunnioittavalla tavalla. Toisin sanoen viinipullo avautuu jo ruoanvalmistusvaiheessa. Viikonloppu voi tuoda mukanaan myös sohvalla limittäin makoilua ja hyvien vanhojen suosikkilevyjen kuuntelemista. Keskustelimme tuossa, että enemmän pitäisi kunnostautua musiikillisesti, kun se tekee niin nannaa sielulle. Tässä ajattelin piakkoin alkaa heilua rätin ja imurin kanssa, että mies voi tulla puhtaaseen kotiin työstä väsyneenä. Ihana aloittaa viikonlopun vietto kirjaimellisesti puhtaalta pöydältä.
Selkäsärky on taittanut pahimman piikkinsä ja en ole tarvinnut relaksantteja ja kipulääkkeitä entiseen malliin. Eilen kyllä pukkasi pahainen migreeni liittyen tuohon niskan jäykkyysongelmaan, mutta meni ilahduttavasti ohi itsestään ilman lääkettä. Tämä viitannee siihen, että uskaltaudun juomaan enemmän kuin yhden lasillisen punaviiniä lauantain kokkikoulussa. Totta puhuen, ilostuttaa niin kovin, että tekisi mieleni huokaista. Huokaisenko? No huokaisen! Huoh!
Sitten sen Lumin haastaman meemin kimppuun.
Nainen, joka ei turhaan hepenillä hemputtele. Pitkät, luonnonväriset hiukset ja yleensä meikittömät kasvot. Meikkiä laittaa ainoastaan erityistilanteisiin, kuten juhliin, työhaastatteluihin ja iltamenoihin, silloinkin melko hillitysti. Vaatetuksen puolesta perussuomalainen nainen. Neule, farkut tai suorat housut, joskus jokin tyköistuva pitkähihainen printtiteepaita. Koruina korvissa aina samat kultaiset riipusmalliset ja kaulassa jokin lahjaksi saatu kultaketju, jossa jokin riipus myös. Hillitty puheiltaan, mutta luottaessaan sanoo asiat suoraan ja avoimesti.
Polkkatukka, joka leikattu hieman geometriseen ja vauhdikkaaseen tyyliin. Keskiruskea, mutta värjäämätön hiuskuontalo. Meikkaa, mutta ei kimalteella. Korvissa aina suuret etniset hilavitkuttimet ja kaulassa samoin voi olla huomiota herättävän suuri tai erikoinen koru. Vaatteina naisellista, mutta tyypillistä hippianarkiakamaa. Paljon mekkoja, hippihapsulipaitoja ja itsetehtyä, kirpparilta ostettua värikästä sekamelskaa kuitenkin visuaalisella kyvyllä tyyliteltynä. Itsetietoisen puhelias, valloittava ja mehukas persoona.
Mustat, mutta punaisenruskeaan vivahtavat todella paksut, karheat ja pitkät hiukset. Ehkä hitusen laineikkaat. Meikkaa mielellään paljon, mutta ei aina jaksa. Kietaisee paksun tukkansa helposti ponnarille tai sykerölle. Tummanpuhuvia vaatteita ja ehkä punaista, metsänvihreääkin mausteena. Jalassa yleensä farkut, mutta kaapista voi löytyä nahkahousut tai -hame. Paitoina helppoja, tyköistuvia ja jonkin jujun (bändin kuva tai kantaa ottavia muuten, voi olla myös etnisiä juttuja) omaavia. Persoonana puhelias, mutta päästää lähelleen oikeasti vain harvat ja valitut. Ratkiriemukas, mutta synkkyyteen taipuvainen.
Tummat, mutta punertavat puolipitkät hiukset. Sileät ja melko tasapitkät. Pitää purppuran ja lilan värisistä vaatteista ja farkuista. Myös yksinkertaisista, mutta suhteellisen naisellisista vaatteista. Baari-iltoina pukeutuu ehdottomasti seksikkäästi ja korostaa meikillä kauniita silmiään. Arkipäivinä ehostaa kasvojaan aina edes hieman ja on tarkka huolitellusta vaikutelmasta. Persoonana puhelias ja helposti innostuva. Ehkä muita kannustava ja joskus turhan kiltti. Hyvä ystävä. Paha suustaan, jos tarve vaatii.
Lyhyet kauniisti pään muotoa korostavat hiukset. Erittäin minimalistinen tyyli pukeutumisessa: kallista ja tyylikästä pienellä väriskaalalla. Kotona viihtyy vartalonmyötäisissä urheiluvaatteissa. Korostaa treenattua kroppaansa mielellään ja se myös kannattaa. Meikkaa pikkutarkasti ja joka päivä, jos aikoo nähdä muita ihmisiä. Persoonana enemmän kuuntelijatyyppiä. Sivustaseuraaja ja tarkkanäköinen. Kun puhuu, puhuu yleensä asiaa ja ytimekkäästi. Kun Foxysta saa ystävän, on se elinikäistä.
Tässä nämä mielikuvat. Pyydän ottamaan huomioon, että kirjoitin ihan mitä-mieleen-juolahtaa-tyyppisesti. Jos jäisin pohtimaan pidemmäksi aikaa, en saisi mitään sanottua kenestäkään, koska jokainen kuvaukseni voisi olla myös ihan toisenlainen, jos ajattelisin vaikka eri näkövinkkelistä näitä ihania blogi-ihmisiä. Onko muuten kamalan paha, jos ei haasta ketään? Nyt en ehdi nimittäin enää asiaa pohtimaan, kun se luuta ja pölyhuiska odottaisivat.
Purrrrina on poistunut huoneesta ja palaa uusin kujein.
Kommentit