Sain sitten vaihdettua pitkän pähkäilyn jälkeen pohjankin. Tuonne Lumin blogiin jo asiaa kommentoinkin, kun hänellä vaivaa sama dilemma siellä. Tuo edellinen tangopohja oli kyllä kaikin tavoin mieleinen, mutta ehkä hieman liian dramaattinen tulevaa vuotta ajatellen. Nyt keskitytään ja kuunnellaan, eikä viuhdota paikasta toiseen kauheassa vimmassa. Purrrrina yrittää ihan tosissaan oppia uutta. Siksi tuo mietteliäs kivipatsas sopii tunnelmaltaan nyt paremmin. Yritän nyt kuitenkin olla edes alkuvuoden hippu seesteisempi kuin yleensä. Tiedä vaikka seesteisellä kivipatsaallakin olisi positiivinen vaikutus asian laitaan.

Alkuvuosi on sujunut mukavasti helvetillisen selkäsäryn merkeissä. Joskus puolitoista vuotta sitten kesällä selkä ärtyili kunnolla viimeksi. Sílloin syynä oli duunipaikan tarjoama työskentelyasento, joka vain ei sopinut meikäläisen selälle. Venkoilin aina duunissa ollessani omituisissa asennoissa tiskin takana ja yritin saada selkää ojennukseen. Epäilen, että tälläkin kertaa selkä veti herneen nenukkiin duunista. Olipas muuten kielikuva: selkä veti herneen nenukkiin! Sen kun näkisi! No joka tapauksessa vaihdoin työpistettä ja sitä kautta työtuolia, joten asentokin näin ollen muuttui. Siitäpäs se ilo sitten repesi! Nyt koko selkä on kivikova, eritoten niska-alue. Ystäväni H sanoi minulle uuden vuoden aattona hieroessaan selkääni, että ei meinannut löytää lapaluun reunaa, kun lihakset olivat ympärillä hämäävästi yhtä kovat! Että silleen. Sirdaludin ja vahvojen tulehduskipulääkkeiden voimin tässä päryytellään vaan. Sirdaludia en tosin suostu ottamaan päivällä, kun siitä menee nuppi aivan sekaisin. Alkaa väsyttämään niin, etteivät silmät yksinkertaisesti pysy auki ja kroppa on pelkkää aladoobia, kun kaikki lihakset sanovat sopimuksen irti samalla kertaa. Illalla tuon lääkkeen ottaminen on eri asia, kun nukkumatin matkaan sitä lähtisi muutenkin. Aamulla olo on tuon lihasrelaksantin vuoksi kestettävissä. Huolestuttavaa tässä kaikessa kuitenkin on se, että selkä pysyy ainoastaan aamupäivän ihan siedettävässä iskussa. Iltapäivää kohden se jumittuu uudelleen. Vaikutan siis epäilyttävästi seipään nielleeltä.

Paikallaan olohan on tässä tilassa kaikkein pahinta myrkkyä, joten järkevänä likkana päivitän blogiani, kun tässä naputellessahan saa niin monimuotoista liikuntaa kaikille jäsenille! Tietysti minulla on huippuunsa viritetty ergonominen työskentelyasento keittiön pöydän ääressä: köyristelen tässä puupenkillä niska kenossa ja sitten samaan syssyyn voivottelen selkääni suureen ääneen. Minkäns teet, kun on tällainen varsinainen geek, joka ei malta pysyä erossa läppäristään, vaikka mikä olisi. Hienovaraista mummojumppaa voisi kaiketi harrastaa, jotta seipään niellyt hieman vetreytyisi tietokoneen käytöstä aiheutuneista jäykistymistä. Ensi viikolla olisi pakko olla paremmassa iskussa, koska allekirjoittanut aikoo tosissaan saada opiskeluihin liittyviin rästeihin positiivista muutosta. Sehän vaatii tietokoneen ääressä istumista tiiviiseen tahtiin. Nyt siis jumpan pariin ja siitä suoraan sunnuntailököilyn mukavaan seuraan.

Purrrrina on poistunut huoneesta ja palaa uusin kujein.