Nyt ei kyllä huvita sitten yhtään rapoilla lauantaista, kun on paljon muikeampaakin kerrottavaa, mutta sanonen kuitenkin sanasen.

Kaikki meni siihen asti juuri oikein, kunnes päädyimme nousuhumalan analysointivimman antaman superälykkyyden voimin keskustelemaan V:n kanssa uusioperhekuvioista. Loput arvannette. Känäämiseksihän se meni. Onneksemme tämän keskustelutuokion aikana ei esiintynyt marttyyrielkeisiä kyynelvirtoja eikä kiivailusta johtuvaa äänen korottamista. Silti I kävi jossakin vaiheessa kohteliaasti ehdottamassa, ettei se hetki ehkä ollut kaikkein paras parisuhdeväännöille. Onneksi tajusimme lopettaa. Mutta mutta. Tunnelma oli auttamattomasti vinksallaan.

Inferno-baari tuli joka tapauksessa katsastettua Uudenmaankadulla. Metalli jyräsi kivasti kehräten taustalla, mutta olut ei enää taikonut olosta sen kummempaa. Ei vaikka joukkoon liittyi serkkulikka pirtsakalla ulosannillaan. Ei vaikka liikenteessä oli kokoonpano, jolta olisi voinut odottaa hurjaksikin yltävää rokkimeininkiä. Siispä Mäkin burgeri mahassa kotiin ja unta mököttävään kuulaan.

Sunnuntaina ilmassa oli anteeksipyyntöjen kaikki lieveilmiöt - tiedät varmasti mistä puhun. Krapulasta voi parhaimmillaan nauttia ansaittuna löhöpäivänä, jolloin ei tarvitse nousta sängystä eikä syödä terveellisesti. Siispä loppu hyvin, kaikki hyvin.

Mutta mistä tulee siis otsakkeen fiilinki? No se tulee yksinkertaisesti siitä, että pitkään muhinut matkakuume on vihdoin saamassa helteisen lääkkeensä. Saimme varattua I:n ja J:n kanssa matkan pitkien pohdintojen ja erinäisten vaihtoehtojen tutkailun jälkeen. Mepäs mennäänkin 1.3.2007 viikoksi

GOALLE!!!

Ei pysty sanoin kuvailemaan kuinka mahtavaa on pakata matkalaukku, ajella taksilla lentokentälle ja nousta korvat vinkuen ilmaan suuntana kuuma ja kiehtova Intia. Tekisi melkein mieli lällätellä! Hih!

Purrrrina on poistunut huoneesta ja palaa uusin kujein.