V tulee vappuaattona aamulla viiden jälkeen työmatkalta kotiin. Siihen on nyt n. 6,5 tuntia. Ikävä on ehtinyt kalvaa rinnan kohdalla kiemuraisen kolon, jonka voi täyttää vain V:n käsivarret ympärilläni. Oma aika V:n ollessa poissa on ollut hedelmällisen rentoa ja mukavaa, mutta rakastunut toivoo kuitenkin aina päivän päätteeksi pääsevänsä kainaloon. On erittäin tärkeää, että V saapuu kotiin vapuksi, koska juhlapyhien juhliminen ilman puolisoa on kuin hampurilainen ilman majoneesia: kuivakkaa, mutta menettelee.

V:n tultua yritän koisia vielä hetken. Herään siinä hieman ennen seitsemää suorittamaan pikaisia aamutoimiani ehtiäkseni harjoitteluun. Aamuni ovat menneet jokseenkin eri tavalla, kuin kouluun kiirehtiessäni. Joudun heräämään melkein tuntia aikaisemmin nykyään ja jotenkin se vain on ollut kummallisen liikaa. Normaalisti suoritan kaunistautumisrituaalit kotosalla, mutta nyt olen aamuisin jaksanut lähinnä pestä kainalot, naaman ja hampaat, sutaista tukan sutturalle taakse ja juosta takki aukinaisena, kassi villisti heiluen junaan vain muistaakseni, että jätin tänäänkin eväät kotiin. Vaihdettuani Pasilan asemalla bussiin olen saanut sen verran silmiäni auki, että pakkeloin naamavärkkini ripsivärillä, puuterilla ja huulikiillolla. Joka kerran inhottaa yhtä paljon pomppivassa bussissa sutia ripsaria ja maalata huulia, kun se jotenkin on niin nolottavaa - ja ennen kaikkea helvetin hankalaa. Ensinnäkin siinä saa olla aikamoinen Van Gogh, että ripsari on poskien, leuan ja otsan sijasta suurin piirtein ripsissä ja toisekseen se mielestäni paljastaa omalla tavallaan laiskan ja liian kiireisen aamuni. Silti joka aamu kellon sirkuttaessa en jaksa murehtia nolostuksen tunteesta, enkä taiteellisesta lahjakkuudestani, vaan painan torkkua autuaana ja lupaan itselleni herätä sitten huomenna aikaisemmin ehtiäkseni meikkaamaan jo kotona. Mitä luultavammin huomennakin siis puunaan pärstääni vasta bussissa.

Huominen on siinä mielessä oivallisen mukava päivä, että on vappuaatto. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että työpaikalla on iloisen kevyt tunnelma ja työpäivä loppuu normaalia aikaisemmin (ainakin siihen luotan). Kaiken maailman juhlapyhät ovat minusta aina hurjan mukavia. Ihmiset ovat pääsääntöisesti hyvällä tuulella ja suhtautuvat asioihin kepeämmin. Vapussa on vielä se erityisen mukava piirre, että silloin monesti järjestetään kotibileitä. Hyvät kotibileet lyö laudalta paremmankin pubi-illan. Kotona voi vetää kännit haisematta tuhkakupille, kuluttamatta säästötilin rahoja ylihintaisiin tuoppeihin ja pystyy ehkä musiikin kuuntelun lomassa olemaan vuorovaikutuksessa muiden kotibilettäjien kanssa. Viimeinen tosin on täysin riippuvainen humalan asteesta, koska en laske epäselvää örinää, jolla luultavasti on yritetty ilmaista jotakin kirkkaan filosofista keskustelukumppanille, varsinaisesti vuorovaikutukseksi. Kotibileisiin lähtevät joka tapauksessa myös V ja Purrrrina. Huomenna on tiedossa tuttavapariskunnan luona syömistä, pelaamista ja viinin iloista lipittelyä kohtuu sivistyneesti (lue: kännistä örinää filosofian merkeissä). Kuulin tänään, että menussa olisi tiedossa italialaista kanaa ja parmesaanirisottoa. Saa siis kadehtia ihan vapaasti!

Hauskaa pippaloinnissa on minusta myös kaunistautuminen. On aina juhlaan valmistautumisen kannalta oleellista päivätolkulla pohdiskella tulevaa outfittiään. Sitä voi viihdyttää itseään loputtomiin vaihtelemalla mielessään paita-, housu- ja hamevaihtoehtokombinaatioita. Yleensä hankin jokaisia pippaloita varten jotakin ihan uutta. Jos kieriskelen rahoissani - jota nykyisin, kas kummaa, harvemmin tapahtuu - ostan koko asun uusiksi. Joskus tyydyn uudistamaan lookia pelkillä asusteilla. Uudet korvikset tai huulikiilto saavat nekin aikaan jo glamoröösiä biletunnelmaa. Huomisiin kemuihin menin hullu ostamaan uudet farkut, kengät, takin ja uuden paidan. Jossain kohtaa logiikkani ontuu, koska en kyllä todellakaan kieriskele rahoissa. Shoppaamista voi kyllä helposti harjoittaa itseltään täysin salaa. Joten toisin sanoen, koska en kieriskele rahoissa, en ole mitään ostanutkaan. Hmmph.

Pitemmittä puheitta, kellon tikittäessä jo ties vaikka kuinka ohi kaikkien opiskelijoiden nukkumaanmenoaikavaihtoehtojen, toivotan teille kaikille, joiden silmiin tämä teksti osuu

VILLIÄ JA VALLATONTA VAPPUA!

Purrrrina on poistunut huoneesta ja palaa uusin kujein.