Matalapaineen alta selviytyneet hihkaisivat sylikkäin "Rakastan!". Iittalan tuotemyymälässä katsoimme astioita ja mietimme mitä sitten joskus pyydämme lahjaksi. Olimme samaa mieltä kiiltävien posliinien seassa. "Unelmia tulee olla.", sanoo V minulle vähän väliä. Hän on selaillut tiuhaan moottoripyörälehtiä. Hän haluaisi minun näkevän Euroopan metropolit. Hän haluaisi ne minulle näyttää. Kiidättää läpi vanhan maan ja lomailla. Rakastella. Vielä nyt, kun voi. Vielä nyt, kun unelmamme ovat kahden ihmisen. Minä saisin vaaleanpunaisen moottoripyörävarustuksen. Hän oli katsonut jo netistä ennen kuin minä huomasin takin liikkeessä. "Arvasin!", tuumasi hän.

"Meillä on hyvin. Näetkö? Ei tässä ole hätää, kun kaikki on ihan hyvin.", hän sanoo ja pitää lanteistani kiinni. Paljon matalapaineesta johtuu minun pelostani. Maalailen seinille - tiedäthän? Olen jo varma, että myttyyn menee. Ennen kuin edes olen avannut silmäni. Aina ovat rakennelmat sortuneet, mutta tämä rakennelma. Se näyttää erilaiselta - silloin kun uskaltaa avata silmänsä. Kietoutuneena kuplamuoviin ei kannata kyllä elää. Ei voi tuntea tuulta ihollaan.

Kaikki on ihan hyvin.

Purrrrina on poistunut huoneesta ja palaa uusin kujein.