Nenää turvottaa, kivistää, polttelee ja sieltä valuu alvariinsa vielä nestemäistä eritettä, kurkkua karhentaa ja päässä pyörii. Olen kyllästänyt itseni vahvasti flunssalääkkeillä: niellyt naxoprenia (tulehduskipulääke), suihkinut nenäsuihketta ja vetänyt antihistamiinia kitusiini sillä lopputulemalla, että edelleen nenää turvottaa, kivistää, polttelee ja sieltä valuu alvariinsa vielä nestemäistä eritettä, kurkkua karhentaa ja päässä pyörii. Ei voi muuta sanoa, kuin "VOI PERSE!" Meikäläisethän lentää huomenna aamutuimissa Roomaan, allekirjoittanut luultavasti paineen vaihteluista viheliäisesti vihlovia korviaan pidellen. Hienompi juttu.

Tämän lähtöä edeltävän päivän olemme juosseet paikan A kautta B:hen ja sieltä sitten C:n kautta D:hen. Kaikenmoista pikkupuuhaa tässä aina ennen matkalle lähtöä riittääkin. Purrrrina on milloin tärissyt kuumehorkassa, milloin etsinyt epätoivon vimmalla kuivaa kohtaa täyteen niistetystä nenäliinasta ja yrittänyt lähinnä siis selviytyä. Eipä ole ennen matkalaukun pakkaaminen ollut näin järin raskasta ja epämiellyttävää puuhaa.

Ikuinen Rooma kutsuu silti viettelevästi ja se jos mikä piristää tämän köhinän keskellä. Hienoahan reissuun on lähteä, ei sitä käy kieltäminen. On vain silti niin epäreilu olo. Miten sitä voi pukata joku saakelin kesäflunssa juuri tähän rakoon? En voi käsittää. Ihmettelen todella tätä protestanttisuutta itsessäni. Eikö kunnon IHMISEN kuulu sairastaa työajalla? Zeezus. Kaiken päälle loma on alkanut vasta tässä viime päivinä tuntua varsinaiselta lomalta. Virus tajusi asian itseäni salamannopeammin ja välittömästi sielun vaihtaessa vapaalle, iski säälimättömästi pahaa aavistamattoman kropan kimppuun ja työnsi rumat kouransa syvälle. "Siitäs sait niin, että tuntuu!" Pah ja pah ja vielä kerran pah. Onneksi sielu tietää mitä hyvää se on pian saamassa Rooman satojen vuosien vanhojen muurien sisältä. Sinne asti ei minkään viruksen ällökourat yllä. Hah ja hah ja vielä kerran hah!

Purrrrina on poistunut huoneesta ja palaa uusin kujein.