Hektistä on. Koulu työntää lonkeronsa joka ovesta ja akkunasta sisään täyttäen vähäisetkin vapaa-ajan rippeiden jämät kalenteristani tuhraten niiden päälle merkintöjä velvollisuuksista. Korvia särkee ja kurkkua vihloo. Niska jomottaa jäykkyyttään. Flunssa yrittää työntää päälle sellaisella voimalla, että tarvitsee laittaa tosissaan kampoihin. Hain jo terveydenhoitajalta huomiselle työpäivälle sairausloman, koska en usko juilivien korvieni tykkäävän hevin vedosta ja kylmyydestä, jota työpisteeni vieressä jatkuvasti avautuva ulko-ovi teettää. Kouluun on silti mentävä, koska kuumetta ei ole ja seminaaria sun muuta pakollista kuviota on huominen täynnä. Yritäpä olla niistä pois, niin siinä sitä sitten taas ollaan rästihommien saartamana. Ja opintosuoritukset jäävät killumaan ilmaan. Kiitos ei. Vastasinkin terveydenhoitajalle ihan rehellisesti, hänen suositellessaan lepäämistä oireisiini, että työpaikalta voi sairauden takia olla pois, mutta koulusta ei. Hän tuumasi ykskantaan kuulleensa muidenkin opiskelijoiden suista saman suuntaista ja antoi sairauslomatodistuksen käteeni todeten, että parempihan on olla edes sieltä työstä pois näin sairaana. Niinpä. Omatuntoa riipii silti, kun tietää jonkun joutuvan tekemään huomenna vuokseni pitkän päivän, kun syyllinen itse heiluu powerpointtien ja muiden esitysmateriaalien kanssa luokan edessä huomenaamuna. No, tilanne on kinkkinen, ellei suorastaan mahdoton. Moralisoikoon ken halajaa.

V:n kanssa tilanne sahaa ylämäki-alamäki-linjaa. Ei tässä elämäntilanteessa taida edes asiaa jaksaa miettiä. Taisin ottaa Lumin neuvosta vaarin ja laittaa asian jäihin hetkeksi. Tehnyt ihan hyvää, koska keskustelumme ovat olleet antoisampia, kun en ole ehtinyt kaiken maailman ajatuskuvioita ja -mahdollisuuksia pyöritellä etukäteen jo solmuun. Katsotaan -vaihe tuntuu meidän residenssissä olevan toistaiseksi pysyvä olotila.

Lääkärissäkin on tullut käytyä tutkituttamassa vatsaongelmia. Syitä ei ole löytynyt, mutta lääkäri kirjoitti reseptin lääkekokeiluun, josko siitä olisi apua. Vatsaongelmatkin tuntuvat olevan samaisessa katsotaan -vaiheessa toistaiseksi pysyvästi. Sen sijaan ruokavalion olen heittänyt siinä mielessä uusiksi, että melkeinpä kaikki herkut ovat jääneet pois hieman kohollaan olevan kolesteroliarvon vuoksi. Ongelma ei ole siis ollut perusravinnossa - jonka olen aina pitänyt terveellisenä - vaan herkkumyönteisyydessäni, joka olemassaolollaan vesittää (tai rasvoittaa) koko hyvin rakennetun pohjan. Kieltäymyksessä eletään siis ja katsotaan uudestaan tammikuussa miten kovan liu'un hra LDL otti alamäkeen vai jäikö ikävän genetiikan vuoksi killumaan vain mäenharjalle, vaikka kuinka tökittiin takamuksesta vauhtia. Lekuri kun sanoi, että joillakin kun huipputerveellinen ruokavalio ei asiaa juuri auta, jos sukurasite väijyy olan takana. Tekisi mieleni todeta kolesteroliasiaankin, että katsotaan, mutta taidanpa jättää sen nyt tässä kohtaa väliin ja menen soffalle istumaan ja toljottamaan nykiläisten ystävyksien edesottamuksia. Viikonloppuja.

Purrrrina on poistunut huoneesta ja palaa uusin kujein.