Työharjoittelun ensimmäistä viikkoa pakerretaan sielu ja sydän vereslihalla kumpainenkin. Jestas sentään mikä innostus on nyt päällä! Harjoittelupaikka on mitä mielenkiintoisin. Vastaanotto on ollut todella tervetullut ja innostunut myös vastapelurin puolella. Ensimmäistä kertaa saan olla sellaisessa työympäristössä toimintaterapian saralla, jossa voisin kuvitella oikeasti jonakin päivänä työskenteleväni. Itse asiassa toivon, että minulla kävisi sellainen flaksi, että saisin niin mahtavan mahdollisuuden. Jessus sentään.

Aika lentää ihan siivillä, kun koulukaverini S:n (sama likka, joka oli viime keväänäkin kanssani harjoittelussa) kanssa suunnittelemme ryhmäterapiaa. Uskomaton flow virtaa valtoimenaan, kun pidämme kunnon aivoriihtä keskenämme. Luksusta lisää se seikka, että saamme kokoustaa keskenämme ihan omassa työhuoneessamme. Vau. Kaikki on niin vimpan päälle että!

Kotona meno sen sijaan jatkuu kylmähkönä. Jo sentään puheväleihin asti olemme ehtineet, mutta koskettaminen on väliltämme taas minun toimestani lakkautettu toistaiseksi. Ei kiinnosta kyhnätä, kun ei voi ollenkaan luottaa mistä lentää paskaa seuraavan kerran ja kuinka paljon. Jotenkin invalidi  tilanne kaiken kaikkiaan. Ei huvita selvitellä ja setviäkään mitään. Tunnukaan oikein miltään. Ehkä snadisti vituttaa, jos oikein kaivelee pintaa syvemmältä. Pääsääntöisesti melko luovuttanut fiilis. Tai ei mikään sellainen fiilis nyt ainakaan, jota (hyvää) parisuhdetta ylläpitämään vaadittaisi.

Joopajoo. Tylsä aihe koko parisuhde. Ei nappaa. Taidan painua tästä kuumaan suihkuun istumaan ja miettimään messeviä toimintaterapeuttisia ajatuksia. Onneksi minulla on se henkireikä (lue: ainoa asia elämässäni tällä hetkellä, joka liikauttaa minussa jotakin - ja paljonpa liikauttaakin). Suihkun jälkeen voisin lukaista sängyssä uuteen pyjamaani pukeutuneena tuoreen naistenlehden. Ai niin, shoppasin tänään AIVAN LIIAN SUURELLA SUMMALLA, mutta puolustuksekseni voinen sanoa sen tehneen aika saakutin hyvää. Kiva pistää huomenna uutta farmarihousua ja paitaa päälle mennessäni ystäväni luokse väsäämään italialaista ja hörppimään viiniä. On sekin muuten aikasta kivaa se.

Purrrrina on poistunut huoneesta ja palaa joskus tai jotain.