Se on vain niin herkässä. Tulee aivan yllättäen ja puhaltaa kaiken sanotun merkitykset ilmoille. Voin katsella niitä kuin uusintaa televisiosta. Kieputan sanottuja edestakaisin ja merkitykset eivät vain katoa oven paukaukseen tai kuuluvaan nielaukseen. Niitä ei voi toimia pois rivakasti. Ne ovat minussa ja verkkokalvoissani kuin polttomerkkeinä. Unohtaminen on taitolaji, mutta sen kadottaminen näkyy kumarana selkänä. Ryhti katoaa, kun lastia on liikaa.

Järjen kanssa on vaikea olla tekemisissä. Sillä on kyllä selvä sanoma, mutta sen kuunteleminen tekee olon lyijynraskaaksi. Olenko tosiaan näin harhassa? Mikä on todellisuus tämän kaiken jälkeen?

Se on vain niin herkässä. Jos kurkkua alkaa kuristaa, on turha ravistella itseään arkikelpoiseksi. Karjalanpiirakka takertuu liisteriksi nieluun, eikä ravitse. Ruoka jää pahoinvointipalloksi pahoinvoivan sisälle.

Purrrrina on poistunut huoneesta ja huokaa.