Kunpa saisi upottaa varpaansa perunajauhonkarkeaan valkoiseen hiekkaan, laskea vartalonsa kirkkaan keltaiseen rantatuoliin ja tuntea kuinka auringon ja Piña Coladan yhteisvaikutus letkeyttäisi lihaksista pimeyden tuoman kireyden. Meren kohina korvissa lukisin jotakin merkityksetöntä ja katsoisin aina välillä V:n aurinkorasvasta ja kuumuudesta kiilteleviä kasvoja.

Illalla suuntaisimme  ravintolaan, jonka valitsisimme siksi, koska sen sisustus olisi vähiten mauton kadun varrella olevien kymmenien ravintoloiden jatkumossa. Joisimme tänäkin iltana pullollisen hyvää paikallista viiniä mutkattoman hiljaisen omatunnon istuskellessa jossakin taustalla. Aurinko olisi värjännyt ihoni sopivaksi taustaksi kesämekolle. Ruoassa maistuisi oliiviöljy.

Myöhemmin illalla kävelisimme kainossa viinin valloittamassa mielentilassa takaisin hotellille ja kuulisimme kuinka heinäsirkat toivottaisivat meille kauneinta yötä. Nukahtaisimme raajat toisistaan erottamattomina viileisiin valkoisiin hotellilakanoihin. Heräisimme seuraavana päivänä ja toistaisimme kaiken uudelleen.

Purrrrina on poistunut huoneesta tarkistamaan uunissa paistuvaa makaronilaatikkoa ja plopsahtanut takaisin Helsingin sateeseen.