Joulusiivous edessä. Tartun luuttuun ja muutun pölyhävittimiseksi. V saa taituroida imurin kanssa kissankarvat varmaan talteen. Totta puhuen siivousintoni on mitättömän heikoissa kantimissa. En millään viitsisi nyt, kun jokainen jäsen huutaa lepoa ja tekemättömyyden autuutta. Tiedän kuitenkin pilaavani joulun, jos en katso kämppää pölyttömäksi. Joulu ei meidän huushollissa ole ikinä ollut kolmiokorvakarvan peittämä roinajuhla. Tiptoppilaisittain on kivampi katsoa kynttilän lepattavaa liekkiä kissan kiehnätessä vaaraa uhmaten ympärillä.

Kello lähestyy puoli kahtatoista ja minä laitoin suuhuni juuri kaksi palaa kauraleipää mustikkajugurtilla notkistaen. Tuntuu, että kurkkuun tarttuu kaikki ruoka. Mikä synti jouluna pienentää tuumakokoa, mutta minkäns teet. Onneksi suklaalle ei ole tarvinnut vielä sanoa kohteliasta eitä. Varmasti joulun kuningatar ottaisi siitä itseensä. Nuo muut eivät niin välitä; mieti nyt vaikka lanttulaatikkoa. Marmatus ikään kuin kuuluu sen syömiseen, mutta että suklaan! Jännityksellä seuraan, kuinka olo kehittyy.

Joulut poikkeavat toisistaan. Tänä jouluna en ole entiseni, enkä usko, että enää tulevinakaan. Asiat muuttuvat, minä - luojan kiitos - muutun. Muuttuminen repii vaan energiat ihmisestä melko hävyttömällä tavalla. Toivottavasti joululahjat antavat suulle syyn hymyyn, silmistä nyt niin väliä.

Kaikille rauhaisaa joulua!

Purrrrina on poistunut huoneesta huiskuttamaan rättiä ja sitten kellumaan kohti joulutunnelmaa.