Asunto oli ihana. Yksinkertaisesti. Tilaa runsaasti ja remontoitu meidän maulla. Kaiken hyvän kukkuraksi se on riittävän lähellä Poikaa - kuten tämä nykyinenkin. Pojalle oma huone ja kaikki. Tarjous on laitettu menemään ja siihen on vastattukin melkoisen yllättävän myötämielisesti. Nyt sitten viimeiset 500e oikein päin, niin luulenpa... uskallanko sanoa? En sano vielä. Sanotaan sitten.

Kiinteistövälittäjä käväisi kurkkaamassa nykyisen. Kylkeen tullaan laittamaan suurempi hintalappu, kuin V:llä oli alunperin ajatuksissa. Tämä seikka tietysti kirvoitti makean hymyn. Tekee kaupanteosta hieman helpompaa. 

Ajatus suurempaan muuttamisesta tuntuu helpottavalta. Olisipa se totta! Enemmän neliöitä plus vähemmän sotkua on yhtä kuin vähemmän mielenkaaosta. Ja onhan siinä sekin, että sinne muuttaisimme ikään kuin puhtaalta pöydältä. Se olisi ensimmäinen asunto, johon muuttaisimme samalta viivalta ja henkisesti tämä lienee vapauttava seikka. Siis minulle lähinnä. Jos minulla on parempi, yleensä se tarkoittaa, että meillä myös saattaisi olla parempi. Olenhan 50% meistä.

Muutaman päivän päästä olen hieman viisaampi monenkin asian suhteen. Elän jännittäviä aikoja.

Purrrrina on poistunut huoneesta miettimään alati muuttuvaa tulevaa.