Ei tunnu flunssa upottavan kouriaan Purrrrinaaan kunnolla. Nuha ja kuume jäivät kelkasta, mutta kurkkukipu on jatkunut pari päivää. Välillä on tuntunut siltä, että flunssa puraisee kunnolla, mutta sitten kuume ei olekaan noussut ja olo on lähennellyt normaalia. Kaksi päivää silti olen kotona ollut, kun niin epävarmana tuo olo hyppinyt. Huomenna taas kouluun ja opintojen pariin normaalisti.

Tylsistyttää pitemmän päälle tämä makaaminen. Kaksi päivää, se ei ole paljoa, mutta tuntuu pitkältä ajalta. Lääkäri tuossa viime viikolla oli jo kirjoittamassa pitempää sairauslomaa unettomuuden ja tämän masennuksen vuoksi, mutta kieltäydyin, koska en uskalla jäädä kotiin tyhjän päälle. Sitä paitsi olin tehnyt jo päätöksen, etten tee töitä tänä keväänä johtuen tuosta väsymyksestä. Sairausloma tuntui hieman liioittelulta. Pidän kuitenkin opinnoistani ja uskon sen omalla panoksellaan pitävän kiinni päivärytmissä ja sitä kautta normielämässä. Opiskelu on kuitenkin voimavara, vaikka se vaatiikiin normaalia parempaa organisointia tällä hetkellä.

Tässä sen huomaa, kuinka tekemättömyys ja pelkkä oleminen vahvistavat mielen matalalentoa. Toiminta pitää ihmisen kiinni arjen syrjässä. Ihminenhän on pitkälti sitä miten toimii. Liiallinen makaaminen täytyy korreloida siis hiljaiselon ja masennuksen kanssa samoissa vesissä. Toki touhuamisella saa itsensä myös unohtamaan. Tässäkin asiassa tasapaino lienee yhtä tärkeää kuin missä tahansa muussakin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että masennuksessa ilmenevä tarve eristäytyä ja vain "olla" vauhdittavat oravanpyörää pyörimään vinhammin. Toki masentunut tarvitsee lepoa ja tekemättömyyttä enemmän kuin terve, mutta pelkästään niihin strategiohin turvautuminen ei omasta kokemuksestani käsin luo edellytyksiä tervehtymiselle.

Liikkeelle lähteminen voi olla hirvittävän vaikeaa. Olen useasti aamulla itkua vääntäen istunut vessan lattialla väsymyksestä pahoinvoivana ja sekaisena, mutta silti pakottanut itseni (järjenvastaisestikin) nousemaan, pukemaan ja lähtemään bussille. Aamun parin ensimmäisen tokkuraisimman ja ahdistavimman tunnin jälkeen luennolla oleminen on alkanut helpottaa. Tekeminen parantaa. On tietysti myös päiviä, jolloin itkuisuus ja todella ylitsehyökkäävä ahdistus ovat estäneet minua menemästä sosiaalisiin tilanteisiin. Itkuisuuteenkin tepsii silti sama resepti, kuin väsymykseen ja matalamielisyyteen. Pitkän päälle se vain pahenee, jos itsensä antaa velloa siinä. Minä ainakaan henkilökohtaisesti en jaksa useiden päivien itkuisuutta. Tulen niin voimattomaksi ja sairaaksi, että minun on pakko löytää keinoja unohtaa itku välillä. Uskon, että omien voimien sääteleminen ja selviytymiskeinojen keksiminen auttavat. En usko, että ihmiset tervehtyvät prosesseistaan siten, että kaikki massa ja paska vain vyöryää ympärillä. Siltä se kyllä useasti tuntuu, mutta jokin sanoo sisälläni, että elämä jatkuu ympärillä ja siitä on hyvä pitää myös kiinni. Prosessi kulkee mukana, mutta siltä on saatava välillä hengähtää. Jotenkin ehkä säätelen prosessoinnin ja tavan elämän välimaastossa yrittäen selvitä parhaalla mahdollisella kombinaatiolla eteenpäin.

Voi tietysti olla, että en ole niin vaikeasti masentunut, minkä vuoksi pystyn vielä jotenkin säätelemään tätä omaa elämää. Voi olla myös niin, että olen tutustunut erilaisiin tapoihin hoitaa itseäni ja löytänyt sitä kautta hyvän keinon selvitä tästä sopasta, joka sopii minulle. En osaa sanoa. Tiedän, että masennus voi viedä pahimmillaan täysin mennessään ja ehkä olenkin jotenkin kiitollinen, että ainakaan vielä en ole joutunut kokemaan mitään niin totaalista. Epätoivo istuu kyllä olkapäälläni kuin haaskalintu, mutta yritän olla kuuntelematta sitä. Yritän kuunnella mieluummin sisimpäni viestejä. Itkeä surua pois, kun surettaa. Yritän elää, juuri tällaisena tässä todellisuudessa, joka minulla tällä hetkellä on.

Koitin saada tuossa äsken Lenkkikaveriani kiinni, jos olisi ehtinyt pikaiselle kävelylle. Tämä flunssa tästä ilmeisesti tämän kummemmaksi muutu. Ei tosin vastannut, että loppuilta menee varmaan tv:n äärellä. Hirvittävän tylsää.

Purrrrina on poistunut huoneesta tuumimaan illan ohjelmatarjontaa.