Energia pursuilee holtittomana sisälläni. Kun päästin irti, en tiennyt vapautuvani. Naurattaa, vaikka pitäisi kai itkettää. Pitkä ihmissuhde takana, tuntematon edessä. Raha-asiat miten kuten, rempallaan joka tapauksessa. Silti hymyilyttää, kuplii. Olen onnellinen, että olen rehellinen ja kasvamassa terveeksi.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ehkä itku tulee vielä. Suru saattaa vielä kaataa. Sekin on ihan hyvästä. Kuuluihan kolmeen ja puoleen vuoteen merkittävä osa hyvää, kaunista ja onnellista. Nyt kuitenkin iloitsen uudesta energiasta, joka purkautuu toimeliaisuutena ja tietynlaisena luottavaisuutena tulevaan.

 

Niin, sitten vielä lopuksi: sain unelmieni kesätyöpaikan(kin)! Rytinällä mennään, mutta antaa mennä vaan! Loksloks.

 

Purrrrina on poistunut huoneesta käymään pikaisesti kirjastossa.