Sain eilen yhtäkkiä aivan käsittämättömän naurukohtauksen illalla. Aloin miettiä V:tä ja meidän yhdessäoloaikaa ja rupesin vain nauramaan täyttä päätä. Hytkyin koko vartalosta, kun nauru pulppusi sielun syvimmästä kolosta asti ulos hekotuksena. Tajusin niin kirkkaasti, että koko ex-mieshän on ollut ihan perseestä: naurettava itsekkäässä pikkumaisuudessaan, tiukkis, pahantuulinen, epäreilu, kiukkuinen nirppanokka, jonka seuraa en tod. kaipaa sitten yhtään. Kun mietin tota kombinaatiota, alkaa samoin tein naurattaa aivan hulluna. Kuplii vaan sisällä ja hihityttää. Siis tuommonen mies, kolme ja puoli vuotta sisäistä kihinää, oi miksi miksi? Siis ei mitään järjellistä syytä, ei niin mitään! Rakkaudesta ei voida puhua oikeasti ollenkaan. Tuo suhde on ollut jotakin muuta, täysin muuta. Epätoivoista riippumista, sairaiden ihmisten keskinäinen sekasikiö, jota ei voi suhteeksi edes parhaalla tahdollakaan kutsua. Kaikki hänen valheensa ja tekonsa, yhtä yhdentekeväisyyden sotkua minulle nyt. Mitä väliä millään pahalla, kun joka tapauksessa en ole häneen voinut koskaan luottaa? Mitä väliä kuinka paljon toinen tekee toiselle pahaa, jos kerran joka tapauksessa on niin tehnyt? Kertakin riittää. Tuo ihminen, hän on minulle ilmaa. En enää kuluta energiaa hänen vuokseen. Se on ohi nyt.

Tuo nauru on ollut aivan mielettömän vapauttava asia. Olen sen jälkeen kävellyt rinta röyhöllä, onnellisena kuin pieni lapsi. Dopamiini ja serotoniini syrrää aivoissa sellaisella vimmalla, että suupielet ovat hymyssä alvariinsa. Suorastaan laulattaa. Ihan niin kuin olisin ensimmäistä kertaa elämässäni todella vapaa olemaan minä. MINÄ. Ja viihdyn itsessäni. Olen kiva tyyppi, tykkään itsestäni. En ole hullu, tyhmä enkä rasittava, vaikka sitä koitettiin minulle uskotella kolmen ja puolen vuoden ajan. Nyt tiedän, että minä olen hyvä ihminen.

Haluan sanoa lukijoilleni (Funka, Lumi, Minh, Lupiini, Foxy, Toni, Tiina, Cista ja kaikki muut myös, joiden nimiä en tässä muista mainita), teidän kommentit ovat olleet minulle niin mielettömän tärkeitä näinä vaikeina aikoina. Ne ovat valaneet uskoa ihmisyyteen ja selviämiseen sellaisenakin hetkenä, kun mitään muuta syytä ei ole ollut jaksaa eteenpäin. Te olette saaneet minut uskomaan, että tässä maailmassa on ajattelevia, välittäviä ja kauniita ihmisiä. Syitä, miksi jaksaa tarpoa kuohuavan virran läpi. Ihana kulkea tätä elämää teidän kanssanne. Se kuka vähättelee virtuaalisen tuen ja ystävyden voimaa, ei tiedä siitä mitään omakohtaista.

Kesäistä juhannusta jokaiselle teistä! Olkaa ihmisiksi!

Purrrrina on poistunut huoneesta juhannuksen viettoon Hankoon.