Työ maistuu tänään väsymykseltä. Päivä lähti käyntiin epämääräisesti herätyskellojupakalla. Olin asettanut puolirisan kännykkäni herättämään minut 6.40. Piippaukset tulivat ajallaan, mutta siinä vaiheessa, kun erehdyin painamaan torkku-nappia, alkoi jokseenkin erikoinen uni-valveillaolojakso, jonka todenperäisyydestä ei ole mitään takeita. Kello piippasi nimittäin torkutuksen jälkeen ajassa 6.40! Aloin epäilemään, että olin nähnyt siitä ensimmäisestä herätyksestä unta ja tämä nyt soiva piippaus onkin se varsinainen herätys. Laitoin kellon herättämään klo 6.50, koska olin todellakin torkun tarpeessa. Kelluin unen ja valveen rajamailla, kunnes havahdun siihen, ettei piippausta kuulu. Säntäsin olohuoneeseen katsomaan kelloa. Se näytti seitsemää. Enää en tiedä mitä aamulla tapahtui, mutta herätys näytti olevan vielä aktiivisena kahdeksan aikaan, vaikka känny oli todella viritetty soimaan klo 6.50 (tarkistin sen hämmennyksen vallassa). Tätä kummallista aamua seurasi myöhästelyä junista ja kahvin tolkutonta litkimistä, jotta edes joku aivosoluistani olisi jo tajunnut olevansa uudessa päivässä.

Yö oli kuitenkin aamua kamalampi. Kämppis ilmoitti kahdeksan aikaan, että Rakastaja saapuu häntä rakastamaan täksi illaksi. Se pelkästään kirvoitti mieleni happamalle tasolle, nimittäin joka kerta, kun Rakastaja on Kämppistä iltaisin rakastanut, se on yksinkertaisesti tarkoittanut unetonta yötä minulle. Ja ei, he eivät rakastele kovaäänisesti eivätkä huudata telkkaria, eivät myöskään kuuntele musiikkia tai juttele päivävolyymilla. Ehei. He huudattavat Kämppiksen isompaa piskiä. Piski kun ei vain kestä sitä faktaa, että sen äippää hellitään. Koira mouruaa, ulisee ja haukkuu. Välillä koira suljetaan makuuhuoneen ulkopuolelle, joka tarkoittaa sitä, että minun kissat laitetaan evakkoon minun huoneeseeni. Piski kun ei pysty olemaan kissojenkaan kanssa samassa tilassa, vaan jahtaa kieli vyön alla miirkkejäni ympäri huushollia. Tästä ikävästä faktasta johtuen kissoilla ja koirilla on ns. talovuorot. Välillä kissat ovat vapaana ja koirat lukkojen takana ja päinvastoin. Päivisin, kun on mahdollisuus vahtia, ovet ovat avoinna joka huoneeseen, mikä käytännössä on kuitenkin vielä tarkoittanut sitä, että kissat pysyvät mieluiten omassa (minun) huoneessaan. Siksipä, kun heillä on mahdollisuus, haluan heidän myös pääsevän vapaasti kulkemaan. Kuitenkaan näiden Kämppiksen ja Rakastajan yöllisten kohtaamisten takia se ei onnistu.

Eilen illalla he lähtivät siinä puoli yhdeksän maissa yhdelle oluelle. Kävin nukkumaan itse siinä kymmenen pintaan ja suljin koirat Kämppiksen huoneeseen, jotta kissat pääsisivät touhuamaan. Kämppis saapui Rakastajan kanssa yhdentoista jälkeen takaisin. Piski nosti sellaisen messun, että koko talo varmasti heräsi. Koira kärsii todella ärsyttävästä riippuvuus/mustasukkaisuus/tottelemattomuus-ongelmasta, joten se ulina, jonka se päästää emännän tullessa kotiin ei ole ihan pienimmästä päästä. Voisin äkkipäätä verrata äänenvolyymia palosireeniin. Alla lista yön häiriöistä.

1. Ensimmäinen herätys siis Kämppiksen ja Rakastajan saapuessa kotiin.

2. Toinen herätys siinä vaiheessa, kun kissat suljetaan huoneeseeni ja valot jätetään keittöön.

3. Kolmas herätys piskin ulvontaan ja yleiseen hermostuneeseen tepasteluun.

4. Neljäs herätys siinä vaiheessa, kun Rakastaja päättää lähteä viimein perheensä luo puoli yhdeltä. Kämppis vie koiransa ULINAN JA HAUKUNNAN kera iltapisuille.

Siinä vaiheessa NAPSAHTI. Iltapisuille puoli yhdeltä?!? Huusin huoneestani: "Kämppis, mitä sä teet?" Kämppis: "Vien koirat lenkille..." Minä raivoisana: " Tähän aikaan?!?? Prkl, täällä asuu muitakin kuin sinä!!!!!!!!!!" Ei vastausta. Oven kolahdus ja minä makasin yksin ärtymyksestä täristen vuoteessani. Unen pää oli karannut jo kilometrejä pitkälle. Kenkutuksesta kihisten lähetin Kämppikselle vähintäänkin dramaattisen sävyisen tekstivietsin. Tai itseasiassa niitä kertyi kuusi viestiä yhteensä. Kämppis saapui pian takaisin lenkiltä ja koitti olla hipihiljaa. Myöhäistä. Minä odotin vain kostonhimoisena sängyssäni, että hän lukisi tekstiviestit, menisi itseensä ja tulisi pyytämään itkien anteeksi aiheuttamaansa hässäkkää. Hetken luulin jo tilanteen rauhoittuneen, mutta siinä vaiheessa, kun piski karkasi huoneestaan ja haukkuen jahtasi toista kissaani huoneeseeni, minulta katkesi verisuoni päästä ja unohdin kaikki hyvät käytöstavat. Huusin pää soikeana Kämppikselle: "?%#¤"½ Etkö "§½ sinä tajua, että nyt riittäääääääääää!!!!!!!!!!!!!! Laita nyt se ?%# piski jonnekin ja anna mun nukkuaaaaaaa!!!!!" Tästä seurasi paljon loukkauksia,  rumaa kielenkäyttöä ja hammastenkiristystä. Kaiken maailman selostuksia piskin koulutuksen keskeneräisyydestä ja oman elämän tarpeesta. Minusta koiraa ei kouluteta yöllä, jos ongelmat ovat tuota luokkaa ja toisekseen omasta elämästä on jonkin verran tingittävä, jos haluaa elää kimppataloudessa. Ei vain voi elää yöelämää tai tehdä asioita kuten itsestä olisi kivaa. Keskustelu venyi melkein kolmeen. Tuon kahden tunnin aikana puimme minun uhkaukseni muuttaa muualle, molempien miessuhteet ja miesten aiheuttaman turhan stressin, meidän välisen suhteen kiemurat, toisen huomioonottamisen, kissojen ja koirien huonot sekä hyvät puolet, koiran kastroimiset, tanssitunnille ilmoittautumisen, anteeksipyynnöt ja sovinnon.

Yön satoa:

1. Koirat viedään iltalenkille viimeistään klo 22.30.

2. Rakastaja lähtee kotiin aikaisemmin.

3. Koiran pallienpoistoleikkauksen hinta kilpailutetaan.

4. Vuorokausirytmit yritetään normalisoida niin, että jokainen voi nukkua öisin.

Kaikesta huolimatta V hakee tänään minut ja kissat hänen luokseen. Ihan hyvä niin. Annetaan tomun laskeutua ja ihmissuhteiden levätä. Uni tulla saa.

Purrrrina on poistunut huoneesta ja palaa uusin kujein.