Se on tältä kesää pitkälti tässä. Puolisen tuntia vielä virallista kesäduuniaikaa jäljellä ja sitten alkaa taas pakerrus ja puhkuminen opiskelujen parissa. Tosin palaan työmaalle jo ensi viikolla tekemään opiskelunoheistöitä saadakseni hieman taskurahaa. Sanan varsinaisessa merkityksessä, koska paljon enempää en tunteja ehdi koulun ohella tekemään, että niistä maksettaisiin taskurahamäärettä enemmän.

Tiukalta näyttää lukujärjestys, kun tuossa kirjoittelin luennot upouuteen kalenteriin ylös. Kaikki työvuorot, tapaamiset, luennot, synttärit, menot, harrastukset ja muut pitää olla samassa kalenterissa ylhäällä, niin en mene sopimaan mitään päällekkäin. Ilman kalenteria pääni on nimittäin kuin seula. Kouluun on kuitenkin mukava palata. Vaikka kesäduunit eivät ole missään mielessä kaikkein syvimmästä päästä, on ihana saada taas täyttää pää oman alan ajatuksilla. Olen tässä viimeisen vuoden aikana saanut melkoisen motivaatiopyrskähdyksen toimintaterapiaan ja kokenut vahvasti olevani oikeassa paikassa.

Kesäduunissa, tai duunissa ylipäätään, on kyllä se hyvä puoli, että työpäivän jälkeen ei tarvitse enää ryhtyä mihinkään ylimääräiseen. Opiskellessa luppoaikaa saa metsästää tosissaan, jos meinaa hoitaa tehtävät ja tentit ajallaan, sosialisoida, käydä töissä ja harrastaa. Jostakin on aina vuoroviikoin tingittävä, ei siinä muu auta. Palkinto sitten valmistuessa toivottavasti on niin suuri, että kaikki tinkimiset unohtuvat sen siljän tien.

Viikonloppu näyttää perhekeskeiseltä. Poika on tulossa meille ja vierailua minun äidille sekä siskolle on tiedossa. Pientä ahdistusta myönnän tuntevani rinnan kohdalla. Pojan läsnäolo kun on tällä hetkellä ikään kuin itse hra Totuus istuisi vieressä. Kun Poika on meillä, näen silmästä silmään oliko minun ja V:n keskustelulla mitään virkaa todellisuuden kanssa. Ahdistaa, kun ei voi tietää etukäteen onko keskustelusta otettu vaari vai ei. Jos ei, se ei tarkoita mitään hyvää. Ei pitäisi etukäteen stressata, mutta minkäs teet tälle päälle, joka ei tottele aina järjen ääntä. Joka tapauksessa, sunnuntaina olen taas paljon viisaampi. Ja toivottavasti vähemmän ahdistunut.

Purrrrina on poistunut huoneesta ja palaa uusin kujein.