Kymmenen vuotta sitten, vuonna 1997:
Laiskana lukion tokaluokkalaisena olin kiinnostuneempi lauantai-illoista Yosafatissa hippiaatteen jakaneen ystäväni H:n kanssa, kuin opiskelusta. Poissaolotilastoni saivat luokanvalvojani ja äitini käymään pitkiä turhautuneita puhelinkeskusteluita toistuvasti. Minä liu'uin kuin mato heidän huolestuneista hyppysistään ja litkin onnellisena halpaa kotiviiniä ihanan Kitarapojan kotibileissä, joissa joku uskalsi polttaa ulkoterassilla maria. Maattiin H:n kanssa Kitarapojan makkarissa ja tuijotettiin tuntitolkulla laavalamppua haaveillein kaikesta "oikeesti merkityksellisestä". Musiikki iski tuona vuonna lujaa ja jätti pysyvän sävelien muotoisen kolon sieluuni.
Viisi vuotta sitten, vuonna 2002:
Asuttiin ensimmäisen poikaystäväni J:n kanssa upouutta kaksiota. Oltiin vakiintuneita jo. Minä kaupassa töissä ja J pesulassa. Arki sujui niin kuin vain neljän vuoden yhteiskokemuksella saattoi. Olin kinunnut jo vuosia kissajäsentä perheeseemme ja sainkin tahtoni läpi. Viivi muutti meille elokuussa ja mullisti kaiken. Rakkaus sai uudet rajaviivat - niin kuin aina uuden kohteen ilmaantuessa vaikutuspiiriin. Vaikutuspiirissä häilyi myös J:n hyvä lapsuudenystävä K, jota salaa rakastin kuunnellessani RHCP:n Californicationia. Silloin en uskaltanut vielä. Ai niin, olin tosi pyöreässä kunnossa tuolloin. Sohvalla makaaminen ja natustelu tekivät minusta muodottaman - henkisesti ja fyysisesti.
Kolme vuotta sitten, vuonna 2004:
Muutimme siskoni I:n ja yhteisen ystävämme E:n kanssa Vuokkiin isoon neliöön. Kaikki edellisenä vuonna ekasta pitkästä parisuhteesta takkiin saaneina, nälkäisinä itsenäisyydelle. Kämppä näytti kauneimmalta koskaan maaliskuisissa tupareissa.Viinanjuonti lähenteli addiktion rajapyykkiä. Pari kertaa parvekkeella tuoksui tupakan seassa mystisempikin vivahde. Istuimme olohuoneessa ringissä silmät selällään. Minä hipihiljaa ja jähmettyneenä - kerrankin - ja I ja E nauraen kippurassa. Onni oli piirrettynä selkeäksi kuvaksi. Me kolme, unohtumattomina historiassa. Koskaan en ole kuunnellut niin paljoa musiikkia kuin vuonna 2004.
Kolmen paketti hajosi, kun minä tapasin V:n ja pikapuoliin katosin koko kuviosta. Vuokin kämpästä muuttui kissankusen hajuinen loukko (Viivillä ja Nasulla oli kiima), jonka olohuoneen hippiverhojen viehkojen tummista sävyistä oli langennut kiusallisen ahdas tunnelma killumaan varjoineen ilmapiirin ylle. Pian jo asunnonhakupapereita leviteltiin pitkin poikin. Mutta minä olin rakastunut enkä nähnyt ihan selvästi.
Vuosi sitten, vuonna 2006:
Koko kevät vitutti. Paskakäänteitä Pojan kanssa, rahat finaalissa ja V:n kanssa moni asia solmussa. Koulu tökki ja jäin opinnoistani jälkeen. Masennuin ja istuin tietokoneen ääressä hengittäen pinnallisesti. En pystynyt kirjoittamaan koulutehtäviä. Hain asuntoa rahapulaisen vimmalla ja päädyin hätpikaa Kämppiksen luokse toukokuussa. Nasu muutti vaatekaappiin asumaan Piskin pelossa ja minä haahuilin Tiksin ostarilla ahdistus rinnan kohdalla. Kreetan reissu heinäkuussa oli ihmeellisintä koko kesässä, koska se oli ihka ensimmäinen oikea ulkomaanmatkani.
Kesän jälkeen aloitin blogin kirjoittamisen ja muutin V:n luokse. Koska olin päättänyt niin. Koska niin kuului. Ja koska rakastin häntä niin riipivän rajusti. Samalla järkevöidyin ja jäin syksyksi opiskelemaan hitaammalla tahdilla, jotta saisin menetetyt opintopisteet takaisin. Hyvä päätös.
Tähän asti tänä vuonna:
Olen opiskellut kuin hullu. Jatkuvaa terapiasuhteen pyörittelyä ja opintopisteiden haalimista. Maaliskuussa käytiin kipaisemassa Goalla I:n ja J:n kanssa. V:n kanssa ollaan menty vuoristorataa onnen hetkistä suoraan alhoon ja taas takaisin. Poika sen sijaan on kuvioon tottunut ja tuntuu olevan tyytyväinen mukula. Kesällä käytiin Roomassa ja vietettiin lomaa. Viimeinen lomaviikko sitten muutti monta asiaa: aloin harkita eroa V:stä, mutta sittemmin asia on pistetty jäihin. Keskustelut ovat vielä käynnissä. Enemmän olen kuitenkin keskittynyt joulun odotukseen ja tulevaan työharjoitteluun.
Eilen:
Lauantai on viikon messevin päivä. Kikersin tukkani 53 foliopatukalla afromalliseksi. Poika käväisi pelaamassa ja pesemässä V:n kanssa autoa. Illemmalla menimme Blues-Pelicans-matsiin ja sieltä suoraan I:lle ja J:lle. J oli varannut meille Amigosta pöydän, jossa nautimmekin oivallisen kolmen ruokalajin illallisen viineineen kaikkineen. Lasku hipoi pilviä, mutta minullapa olikin ritari mukana. V tarjosi rouvalleen ilomielin, vaikka yritinkin omaa maksukorttiani väliin livauttaa. Amigosta suuntasimme uuteen Apollo-yökerhoon, jonne meidät oli puhuttu sisään ilmaiseksi. Ihan jees menoa siihen saakka, kunnes livebändi alkoi veivaamaan teknobiisejä. Aivan syvältä ja perseestä. Ei edes tanssimaan pystynyt.
Tänään:
Aamu alkoi kumma kyllä ilman krapulaa. Leivoin pikaisesti puolen litran taikinan sämpylöitä ja lähdimme asuntonäyttöön naapuriin. Siitä suoraan mutsille sunnuntailounaalle. Lihakastike maistui makoisalta. Mutsin sohvalla köllöteltiin kuuteen saakka ja nyt himailtaa viettäen. V väijyy formuloita jännitys mahassa möyryten (maailmanmestaruus ratkeaa tänään) ja minä kirjoitan blogia, vaikka pitäisi kirjoittaa koulutehtävää. Myöhemmin aion käpertyä V:n kainaloon ja katsoa ehkä BB:n talkkaria. Tiedä häntä.
Huomenna:
Kouluun aamulla kuuntelemaan luentoa. Sen jälkeen koulutehtävän vääntämistä ja sitten illaksi töihin. Ei siinä muuta ehdi. Saatana.
Ensi vuonna:
Olen itseni kanssa enemmän sinut ja opinnoissa alkaa häämöttää loppuaika. V:n kanssa tilanne on ratkennut ja meillä on molemmilla hyvä olla. Asun viihtyisämmässä asunnossa ja teen alan töitä (= on enemmän rahaa). Olen tietenkin laihempi, joka mahdollistaa bikineissä keikistelyn paremmalla mielellä ja kolesterolini on laskenut normaaliksi. Toivottavasti saan rakastaa ja olla rakastettu.
Purrrrina on poistunut huoneesta ja palaa uusin kujein.
Kommentit