Kasvaminen tekee kipeää. On niin vaikeaa kurkottaa valoon. On vaikea katsoa itsensä varjoa ja nähdä sen muoto, ulottuvuus ja nopeat - liian nopeat - liikkeet. Välillä tuntuu, että valitsin niin vaikean tien. Suloinen itsepetos, se houkuttaa. Tiedän kuitenkin, ettei entiseen ole paluuta. Näen itseni nyt. Näen virheeni, kadun ja kierin, soimaan, opin(kin). Tunnen, kuinka oivallus värittää sisintäni hehkulla. Hehku häviää ja hiipuu nopeaan, mutta jättää läikähdyksen paremmasta jälkeensä.

Tiedän, ettei menneisyyttä pääse pakoon. Se roikkuu nilkoissa raahautuen mukana ja muistaa muistuttaa. Sen voi unohtaa pysähtyneinä, kauniina hetkinä. Sellaisina, kun aurinko juuri laskee ja rakkaan käsi kietoutuu ympärille kuin lämmin viitta. Silloin, niinä hetkinä, suloinen itsepetos, se houkuttaa. Ja pitkään auringonlaskun jo häivyttyäkin.

Minä ehdin näkemään juuri ja juuri pienen pilkahduksen. Se oli salamannopea, ei oikeastaan edes pilkahdus. Enemmänkin vilahdus. Suhahdus. Ehdin kuitenkin näkemään, tunnistamaan ja ajattelemaan. Se olin minä. Se olin minä, joka nukkuu yönsä syvää unta, koska mikään ei morseta. Se olin minä, joka osaa olla minä tuntematta syyllisyyttä. Se olin minä, ja tiedän, että kaikki on totta. Vaikka hetkinä, jolloin väitetään muuta, olen kahden vaiheilla. Vaikka suloinen itsepetos - se viekoittelee minua - jokin muu minussa sykkii niin hippusen verran vahvempana, että voiko sitä sanoa edes komparatiivissa. Kuitenkin tuon pienen sykinnän, jota ei kuule kaikelta melulta, mutta kuulee jos kuuntelee, takia minä en peräänny. En lopulta. Pysyn siinä ja katson.

Nyt minä tässä. Kaiken kaaoksen - sodan - jäljiltä, nuolemassa haavojani. Itkisin, jos olisi niin, mutta minä sen sijaan olen. Heikottaa kyllä. Sen myönnän. Kun kaikki asiat ovat umpisolmussa, kun kaikki lika lähmää kauniin alle, olen ylpeä, että muistan hyvin suhahduksen. En lannistu, suren kyllä, mutta en lannistu. En tällä kertaa. En pyydä anteeksi vääriä asioita, enkä nöyrry. Enkä pelkää! Minä tässä, tällaisena. Kasvusta joka jäsen kipeänä. Eri toten sydän.

Purrrrina on poistunut huoneesta ja koettaa saada itsensä vaipumaan uneen.