Nappasin tuolta Enimmäkseen harmittomalta tällaisen meemin, jossa vastaan kysymyksiin koskien omaa blogiani.

1. Miten valitsit blogisi nimen ja nimimerkkisi?

Blogin nimihän oli alunperin Vastaanottaja tuntematon. Tuo nimi on saanut alkunsa päässäni jo vuosia sitten ja se liittyi erääseen toiseen kirjoitusprojektiin. Päätin kuitenkin laittaa tuon nimen blogiini, koska se oli osuva ajatellen sitä, että en tiennyt kuka tekstejäni tulee lukemaan. Oikeastihan tuo tarkoittaa samaa kuin englanniksi a dead letter, eli sellaista kirjettä, joka palautuu lähettäjälleen. 

Kommentoin ihan ensimmäisiä  lukemiani blogeja (esim. Minhin haarakonttori) nikillä Kaisuli, koska olin kyseistä nimeä käyttänyt muissa nettiyhteyksissä. Tuo Kaisuli-nimi kuitenkin oli todella pikaistuksissa keksitty ja niin persoonattomalla tavalla tylsä, että päätin vaihtaa online-nimeni Purrrrinaksi. Nimi muodostui lopulta melko luonnollisesti, koska olen suuri kissanystävä. Purrrrina-nimi kun juontaa juurensa englannin kielen sanasta a purr, joka tarkoittaa kissan kehräämisen ääntä.

Lopulta huomasin, että blogini nimi (Vastaanottaja tuntematon) ja kirjoittajanikkini Purrrrina eivät kohtaa kovin loogisesti. Ymmärsin, että ihmiset eivät yhdistäneet nikkiäni blogiini, jonka vuoksi päädyin melko persoonattomaan ratkaisuun ja nimesin blogini nikkini mukaisesti Purrrrinaksi. Toisaalta näin sain alkuperäisen nimen varattua siihen käyttöön, johon se oli alunperinkin tarkoitettu ja bonuksena päälle lisää lukijoita.

2. Miksi aloitit bloggaamisen?

Olin miettinyt bloggaamista jo tovin ennen kuin aloitin. Olin lukenut muutamia blogeja, kuten Minhiä ja Lupiinia jo ennen aloittamista ja koin, että heidän tekstinsä inspiroivat minuakin uskaltamaan omaa blogia. Toisaalta olin hakenut jo pitkään sellaista kanavaa, joka pitäisi yllä rakasta harrastustani, kirjoittamista, säännöllisesti ja mielekkäällä tavalla.

Kirjoittaminen on aina ollut minulle ehdoton henkireikä, jonka pelastavaan syliin olen palannut elämässäni lukemattomia kertoja. Olin kuitenkin havainnut, että kirjoittaminen aina välillä jäi arjen alle, jos en nähnyt siinä tiettyä mieltä. Bloggaaminen tuntui houkuttelevalta ja riittävältä syyltä, jotta saisin hieman tukkoon menneen kirjoitussuoneni aukeamaan. Toki motiivina toimi tietynlainen omien tekstien näkyvyys ja mahdollinen palaute. Kirjoittaja ei koskaan kirjoita vain itselleen, vaan siksi, että tulisi kuulluksi.

3. Mikä on ollut parasta, mitä tähän mennessä olet kokenut bloggaamisen kautta? Entä ikävintä?

Ehdottomasti parasta on se, että kirjoittaminen on säännöllistä ja terveellä tavalla puhdistavaa. Blogissani ei näy elämäni kaikki juonteet, mutta on erittäin mielenkiintoista palata taaksepäin omissa merkinnöissään ja reflektoida omaa elämäänsä suhteessa nykypäivään. Yhtä ihanaa tämän lisäksi ovat uudet tuttavuudet, joita olen saanut bloggaamisen myötä ja tietty yhteisöllisyys, joka vallitsee kaikkien blogistien kesken. On lisäksi erittäin nautinnollista lukea hyvien kirjoittajien oivaltavia ja puhuttelevia, koskettavia tekstejä.

Olen huomannut, että osaan kirjoittaa yllätyksekseni lyhyesti. Jos palaan ensimmäisiin postauksiini, huomaan niiden olevan kilometripituisia. Nykyiset merkinnät ovat enemmän minun näköisiäni ja selkeämpiä. Olen kenties kehittynyt kirjoittajana tietyn tyyliseksi! Loputon pyörittely ja yksityiskohtaistaminen ovat väistyneet tiivistymisen myötä.

Ikävintä bloggaamisessa on selvittää läheisille ihmisilleni, miksi en halua heidän lukevan blogiani. Olen alunperin tehnyt periaatteellisen päätöksen, että blogiani ei saa lukea kukaan, joka on tuntenut minut ennen bloggaamisen aloittamista. Halusin, että blogi on minulle vapaa maa, jossa saan muovailla kertomani asiat ja tunteet kuten haluan ilman sitä pelkoa, että joutuisin selittämään kirjoituksiani läheisilleni. Onneksi nykyisin joudun selittämään ratkaisuani enää aniharvoin ja käsittääkseni ratkaisuani myös kunnioitetaan.

4. Mitä uskot blogillesi tapahtuvan vuonna 2008?

Uskon, että lukijakuntani pysyy suurin piirtein samana. En kirjoita blogia, joka aihepiirillään houkuttelisi satoja lukijoita, mutta toisaalta kirjoitan aiheista, jotka kuitenkin koskettavat tiettyjä ihmisiä. Voihan olla, että saan tänäkin vuonna muutamia uusia lukijoita, kuten viimekin vuonna. Tiedä häntä.

Kysymyksessä ei kysytty toiveitani, mutta sanonpa silti, että toivoisin kommenttilaatikkooni enemmän keskustelua. Kommentointi on muuten melko mystistä puuhaa. Joidenkin blogien kommenttilaatikot pursuavat kommentteja ja toiset taas saavat aina samaa yhtä kahta kommenttia. Tällä asialla ei ole edes mitään tekemistä top-listojenkaan kanssa. Maaginen juttu. Ehkä jos kovasti toivon, kommentointikeskustelu vilkastuu Purrrrinassakin.

Olen edelleen sairauslomalla ja rääkkiväsynyt. Nukun yli kahtatoista tuntia yössä päiväunien lisäksi. Uusi lääkitys on mahdollistanut minusta räsynuken, jonka silmät lumpsahtelevat kiinni pystyasennossakin. Nukkuminen tuntuu kuitenkin oikealta, vaikka raahautuva olo ja pöllähtänyt ulkoinen olemus eivät miellytäkään. Olen ehtinyt jo epäillä väsymyksen alkuperäistä aiheuttajaa burnoutista syöpädiagnoosiin, mutta jotenkin melko keveällä tasolla. Oikeasti en taida olla siinä kunnossa, että jaksaisin paljoa analysoida. Sen tiedän, etten ole työkuntoinen, enkä oikein kuntoinen ollenkaan. Siedän tätä oloa mielestäni silti hyvin, koska se on tavallaan omissa käsissäni. Annoin itselleni luvan täyttyä pitkään taka-alalla pidetyllä väsymyksellä ja nyt vain seuraan ikään kuin sivullisena, että voiko ihminen tosiaan olla näin uuvuksissa.

Päivä kerrallaan sitä sanotaan, vaikka tuntuu, että menen tässä ennemmin hetki kerrallaan. Parhaimmillaan uskallan ajatella pari viikkoa eteenpäin, kun V:n kanssa pohdiskelemme etelänmatkamahdollisuuksia lähiviikkojen päähän. Siitäpä tulikin mieleeni, että taidan houkutella V:n tänne netin ääreen katsastamaan tarjontaa. Valoloma voisi olla melko lähellä unelmien täyttymystä tällä hetkellä.

Purrrrina on poistunut huoneesta houkuttelemaan siippaansa unelmointikierrokselle.