Sängyn vieressä lattialla, minun puolellani, eli vasemmalla puolella (katsoen makuuvinkkelistä) lojuu tenttikirja, jota on hikisesti raotettu. Huomenna olisi tentti ja pitäisi lukea. Aionkin. Ihan kohta juuri, kun saan ensin päivitettyä blogini ja siivottua keittiön kaapit. No ei kai. Jätän tentinlukusijaistekemisen blogin kirjoittamiseen ja sitten luen. Huomenna on onneksi ennen tenttiä luento, jonka aikana voi hyvillä mielin lueskella tenttikirjaa lisää. Kyseiset luennot ovat olleet niin tappavan tylsiä, että siellä on pakko olla sijaistekemistä säästääkseen itsensä hiljaiselta aivokuolemalta.

Joku unitauti vaivaa. En millään tahdo päästä aamulla ylös sängystä, vaan torkutan torkkua torkun perään. V:täkin väsyttää, koska hänkin tuntui nukkuvan mieluusti viiden minuutin lisäpätkissä aina yhteensä puoli tuntia enemmän, kuin suunnitelmissa. Päivällä väsyttää niin paljon, että pitää vetää taas pikku torkut torkkujen perään, joka tarkoittaa sitä, että rapiat kolme tuntia koisaamista ei ole ollenkaan alakanttiin. Voi olla, että jatkamalla samaan tahtiin, saan sisäisen kelloni jälleen sekaisin ja uniongelmat palaavat kahta kamalampina. Täytyy tsempata.

Mutta nyt, takaisin koulumaailmaan. Tenttikirja nenään, ei tässä muu auta. Vituttaa vaan, kun ei oikein saa itseään tuosta koulusta oikein mitenkään innostumaan, vaikka syitä kyllä olisi kuinka ja paljon vaan. Ei ole Purrrrinan kevät, ei.

Purrrrina on poistunut huoneesta juunou.