Se on muuten päätä kivistänyt aamukahdeksasta saakka, vatsan kohdalla muljahtelee ja olo on turvahtanut. Ja tietysti panettaa. Kaikki merkit viittaavat krapulaan. Muuttui sitten eilinen salaatinsyönti kaverin kanssa punkun- ja drinksunjuonniksi. Kun tarpeeksi oli juotu, piti tietysti päästä baariin. Kun päästiin baariin asti, oli pakko jatkaa punkun- ja drinksunjuomista. Känniinhän siitä ihminen tuli.

Ei ahista. Ihmeellistä, mutta ei ahista. Fyysinen olo nyt ei ole kehuttava (Vaikka olen aina ollut sitä mieltä, että krapulassa on jotakin maagista, siis hyvässä krapulassa. Olo on harmittoman letkeä.), mutta henkisesti ihan pirtsakka fiilinki. Kävin jopa raskaana olevan ystäväni kanssa puolentoistatunnin kävelyllä, enkä ole vetänyt paskaruokaa. Muutama karkki ja pari keksiä ovat riittäneet. Outoa.

Ilta jatkuu töllön tuijottelulla. Voi, kivaa, kun eilen oli niin kivaa. Elämä on kivaa.

Purrrrina on poistunut huoneesta olkkariin (eikä ole edes ärsyyntynyt, että Poika on meillä).