Alkoholi ei sovi minulle. Mieliala viistää jälleen maassa. Eilinen ilta oli melkoinen fiasko. Alkuilta sujui Kalliossa kotibileissä oikein mukavasti (miksi en jäänyt sinne?), mutta siitä eteenpäin ilta oli täysin turha. Mitään ihmeellistä ei toki tapahtunut, ihan tavan baari-iltaa ja sellaista, vaan illan pieleen meneminen liittyi enemmän omaan olotilaan. Ahdistus tuntuu olevan taas jokapäiväinen kaverini, ja alkoholin nauttiminen ei todellakaan auta asiaa. Päinvastoin. Joudun luultavasti pidättäytymään viinasta ihan pitkäksi aikaa, koska en jaksa tätä mielialan alamäkeä. Enkä edes saa alkoholista oikein mitään kicksejä.

Osaltaan illan epäonnistumiseen vaikutti se, että yritin hieman epätoivoissani viettää opiskelijavappua ja  varta vasten tapasinkin opiskelijakavereitani kotibileiden jälkeen. He olivat koko illan minua promillen verran edellä ja käyttäytyivät kuin mitkäkin aasit. Huutelivat törkeyksiä ihmisille, hoilottivat kovaan ääneen väärissä paikoissa, eivätkä muutenkaan omanneet juuri käsitystä käytöstavoista. Teinibiletysvaihe on itselläni jo aikaa sitten taakse jäänyttä elämää, joten kännisen urpoilun seuraaminen sai minut voimaan vielä huonommin, jos mahdollista. Baarissa ollessa, musiikin pauhatessa kovalla, ihmisten toikkaroidessa toisiinsa satunnaisesti tai tarkoituksella törmäillen, tunsin itseni niin väsyneeksi ja yksinäiseksi. En kaipaa biletystä, miehenmetsästystä enkä juomista. Olen joskus vuosia sitten elänyt rankan juhlimisvaiheen ja siitä tuntuu riittävän edelleen. Ei kiinnosta enää. Lähinnä ahdistaa.

Ahdistusta on lisännyt V:n viime viikon käytös. Olen saanut osakseni jälleen tyhmittelyä, uhkailua ja vittuilua. Minulle yritetään selvästi tehdä paha olo, keinolla millä hyvänsä. En käsitä. Itse kaipaisin rauhanomaista rinnakkain elämistä, kunnioittavaa käytöstä ja yhteispeliä, jotta saisimme nyt tämän eron hoidettua mahdollisimman vähällä ylimääräisellä mielipahalla pois päiväjärjestyksestä. Ikävä kyllä taidan olla yksin ajatusteni kanssa. V:n käsitys kunnioittavasta käytöksestä jatkui siten, että hän jätti ilmoittamatta tulematta kotiin viime yönä. Arvata saattaa minkä takia. Hänellähän on kaikki oikeus tavata uusia ihmisiä ja yöpyä missä haluaa, mutta jotenkin sitä naiivisti toivoo, että toinen malttaisi siihen asti, kun olen muuttanut pois. Tiedän, itsellänikin oli se pienimuotoinen juttu tuossa hetki takaperin, mutta minusta minun käytökselläni V:n verrattuna on vissi ero. Minä olin tuon jutun aikana viikonlopunvietossa ystävän luona, jonka vuoksi se jäi ihan tarkoituksella V:ltä salaan. Juuri sen vuoksi, että en halua aiheuttaa ylimääräistä kipua V:lle toimimalla hänen nokkansa alla. Kyse ei ole siis siitä, etteikö elämä saisi jatkua, totta kai saa, vaan siitä, että minusta on kunnioittavaa menneelle ihmissuhteelle tässä vaiheessa olla tuomatta julki omia juttujaan. Nyt kun vielä kuitenkin asumme yhdessä ja ero ei ole täysin virallinen.

Voihan toki olla, että V ei ajattele asiasta ollenkaan samalla tavalla, vaan hän kokee, että hänellä on oikeus tehdä jo nyt mitä haluaa. Enkä myöskään voi olla varma miksi hän oli poissa yön, koska en ole kysynyt, enkä kysy. Se asia ei kuulu minulle. Joka tapauksessa minusta V:n viime aikainen käytös ja toiminta viittaavat epäilyttävästi siihen, että hän haluaisi saada minussa aikaan jonkin reaktion. Minusta ei kuitenkaan saa reaktiota aikaiseksi näin katalalla tavalla. Sellaista nautintoa en hänelle suo. Suuni pysyi ja pysyy supussa. Minusta ihmisellä, joka on eron hyväksynyt, ei ole tarvetta painottaa toiselle, että on siirtynyt elämässä eteenpäin. Minusta se menee juuri päinvastoin. Silloin kun ero on itselle selvä ja siihen ei liity katkeruuden tunteita, haluaa olla kunnioittava toista kohtaan ja tekee kaikkensa, ettei turhaan satuttaisi toista lisää. Minusta avoin uusien seksisuhteiden aloittaminen vaikuttaa siltä, että osittain sillä halutaan näyttää ex-kumppanille, että ei tunnu missään. Toki kukaan ei ainoastaan kostomielessä yleensä uuden kumppanin sänkyyn eksy, mutta sillä monesti on kuitenkin asiaan vaikutusta. Varsinkin silloin, kun asian annetaan tulla julki noinkin graavilla tavalla.

Oikeasti tähän asiaan liittyy huolikin. En soittanut ja tarkistanut hänen vointiaan vielä tänäänkään, vaikka hän ei ollut tullut kotiin vielä seitsemään mennessä illalla, kun lähdin käymään pikaisesti ystäväni luona. Siinä vaiheessa mielessä kävi jo tapaturman vaihtoehto. Itse olen hänelle ilmoittanut joka kerta, jos olen yöpynyt eri osoitteessa, esimerkiksi ystävän luona, koska en halua aiheuttaa turhaa huolta. Ja minusta se on korrektia silloin, kun asutaan vielä saman katon alla. Toki tietysti on hieman tökeröä kesken naisjutun alkaa soittaa ex-avokille, että en saavu yöksi kotiin. Myönnettäköön. Ehkä ymmärrätte pointtini kuitenkin. Kaikelta tältä olisi säästytty, jos hän olisi malttanut hoitaa tarpeensa silloin, kun minä en ole paikalla. Olen saanut tarpeekseni epäkunnioittavista ihmisistä. Tästä lähdin valitsen seurani hieman paremmin.

Paradoksaalista tässä kaikessa on se, että V itse soitti minulle yhdeksän maissa illalla, että olenko tulossa kotiin yöksi. Olin tuolloin vielä ystäväni luona kyläilemässä. Miksi hän soitti? Häiritsikö häntä se, että en ollut ottanut häneen mitään yhteyttä, vaikka hän oli pitänyt hiljaiseloa? Vai halusiko hän vain ilmoittaa menevänsä jo nukkumaan, etten tulisi hirvittävän myöhään kotiin häntä herättämään? Mene ja tiedä. Joka tapauksessa minusta jotenkin ristiriitainen ja melko turhakin soitto.

Nyt menen ottamaan lääkkeeni, käperryn hetkeksi sohvalle uuden kirjan kanssa ja yritän saada ahdistuksen laukeamaan lopettamalla puhkianalysoimisen. Huomenna pääsen lähtemään ihanan ystäväni luokse Tampereelle. Hetki poissa myrskynsilmästä tekee varmasti hyvää.

Purrrrina on poistunut huoneesta nuolemaan haavojaan.