Minäpäs sain tällaisen Harmittomalta Tiinalta:

Here are the rules:
Säännöt:

1.
The winner can put the logo on his/her blog./
Voittaja voi laittaa logon blogiinsa.
2. Link the person you received your award from./
Linkitä siihen blogiin, josta palkinnon sait.
3. Nominate at least 7 other blogs./
Nimeä vähintään 7 muuta blogia palkinnon saajiksi.
4. Put links of those blogs on yours./
Laita noiden blogien linkit sivullesi.
5. Leave a message on the blogs of the boys/girls you've nominated./
Jätä viesti blogeihin, jotka nimesit voittajiksi.

Joten the prenikka goes to:

1. Minh: Blogistanian sukkahousurajoitteisin ja sarkastisin. Tykkään livenä ja online.

2. Lumi: parasta tajunnanvirtaa ever.

3. Lupiini: Kallion luomuin ja ajattelevin tsuidu.

4. Foxy: suuri runoilija.

5. Toni: paras uusi blogi pitkään aikaan.

6. Cista: tämä typykkä osaa kirjoittaa yhdessä lauseessa elämänkokoisia tarinoita.

7. Funkeli: sanaseppo, mielenkiintoinen, kaunis ihminen.

Duunissa kuudes päivä menossa. Ihan katkipoikki. Mielenterveystyö on siksi verta raskasta, että kuuden putket ei oikein natsaa. Alkaa olla viimeistään viidennen kohdalla ihan lataamokamaa itse. Ei jaksa vuorovaikuttaa enää yhtään, mitä jaksaa napit jaella naamoihin.

Viime aikoina ollut vilkas unimaailma. V seikkaili tuossa viikon verran joka yö unissani. Joka ilta menin itkien nukkumaan ja joka aamu heräsin pala kurkussa, ahdistusmöykky rinnassa uuteen päivään. Pää pakkokäsittelee aihetta. Nyt parina viime yönä ollut helpompaa, onneksi. Ihmissuhdeasiat tuntuu olevan mutkalla muutenkin. Olen huomannut, että ei oikein onnaa uusiin ihmisiin tutustuminen. Kammottaa ihan sikana kertoa mitään henkilökohtaisempaa, ja tutustuminen tökkää ennen kuin edes alkaakaan.

Yksi miespuoleinen ystävä J olisi mitä luultavammin luottamuksen arvoinen (en ole tarkoituksella hänestä juuri kirjoittanut, koska en oikein tiedä mitä ajatella koko kuviosta), mutta en silti ole tohtinut kertoa oikein mitään hänellekään. Päässä pyörii vain ajatus siitä, että entä jos kertoisin turhaan? Eli toisin sanoen, mitä järkeä kertoa ihmiselle itsestään vaikeita asioita, jos ei voi olla aivan satavarma siitä, että tuo ihminen tulee pysymään omassa elämässä ja on sen luottamuksen arvoinen? En kestä ajatusta siitä, että joku ns. ulkopuolinen ihminen tietää minusta niin henk.koh.juttuja for nothing. Ehkä luottamuksen aika tulee joskus, tai sitten ei.

Kovasti mies yrittää kaikkensa. Tajunnut kyllä, että olen aika rikki, joten J osaa olla superhuomaavainen. Hän oli alkuviikon Pariisissa matkalla ja kertoi etsineensä sieltä minulle vapaaehtoisesti J. Fruscianten To Record Only Water For Ten Days -kiekkoa, joka minulta VIELÄ puuttuu, koska ajatteli minun ilahtuvan siitä (REALLY???), mutta ei sitten löytänyt levyä mistään. Toi suklaata suklaakaupasta tilalle. Olin yhtä hymyä, kun tajusin, että V ei tuonut koko 3,5 vuoden aikana ikinä minulle tuliaisia, mutta toinen tuo ensimmäisen kuukauden aikana. Siis ensimmäisen ystävyyskuukauden aikana, painotan. En ole miehestä kiinnostunut romanttisessa mielessä ja sitä olen painottamisen jälkeen painottanut hänellekin. Pelkkä ystävyys kuulemma riittää. Minulla on epäilykseni siitä, että kuinka kauan. Siksikään en viitsi avautua.

No semmoista. Jatkan duunin tekemistä täällä. Vielä nelisen tuntia ja sitten kolmen päivän vapaaputki.

Purrrrina on poistunut huoneesta.