Sitä tässä on viime aikoina valitettu niin maan perkeleesti, että vetästäänpä hatusta pari juitsua niinq tuolta aurinkoiselta puolelta. Sellaista ihq-iik-härdelliä. Jokainen, jolla tuntuu olevan tänään meininki enemmän tuolta hanurin puolelta, kannattaa lopetella lukeminen just tähän. En takaa mitään mistään. Yltiöfiilistelyä saattaa olla tiedossa. Tai sitten ei. Näistä mun mood swingeistä ole mitään takeita.

Aina tulee valitettua huonosta asiakaspalvelusta, niin kerronpa kerrankin hyvistä kokemuksista. Maanantaina kävin työpäivän jälkeen yhden työkaverini luona hieronnassa. Hän on toiselta ammatiltaan urheiluhieroja ja antaa nyt hierontoja kotonaan muun duunin ohessa. Oli kerrassaan tervetullut olo, kun hierontapöydän päällä oli kaksi puhdasta lakanaa ja pyyhe odottamassa minua. Vaikka hän ei työskentele minkään firman alaisuudessa, eikä hänellä ole toimitiloja, huokui hänestä ammattimainen kuva. Koska kaikki oli laitettu etukäteen asiakkaalle valmiiksi, hän viestitti, että asiakastapaaminen oli hänelle tärkeä ja hän halusi selvästi hoitaa hieronnan viimeisen päälle. Kyllä tuli hyvä mieli puhumattakaan siitä, että hieronta oli ensiluokkainen!

Tiistaina kävin työpaikan ruokalassa syömässä, kuten käyn joka päivä. Ruoka on hyvää, monipuolista sekä kohtuuhintaista ja mikä parasta, ei tarvitse miettiä kotona mitä sitä duunissa syö, kun sen joku fiksumpi puolesta päättää. No enivei, olin tapani mukaisesti käynyt syömässä ja nostanut sitä varten 20 euron setelin. Syöminkien jälkeen käteen jäi 15e. Koska työpaikan ruokalassa ei käy Visa Electron, käytän aina käteistä, jonka otan niine hyvineen mukaan ilman lompakkoa ja tungen vaihtorahat aina maksamisen jälkeen taskuun. Tällä kertaa en sitten nähtävästi laittanut, koska huomasin rahojen kadonneen seuraavana päivänä lähtiessäni taas lounaalle. Ajattelin kysäistä asiaa lähinnä vitsillä siitä ruokalan kassaneidiltä. Suureksi ihmeekseni kassaneiti tiesi heti, että 15e on löytynyt ja ne olivat kuulemma talletettu ravintolan kassakaappiin. Siis wtf?! Uskomattoman rehellistä porukkaa! Sain kadonneet killinkini vahingoittumina takaisin ja itselleni todella hyvän mielen. Näinä päivinä ei uskoisi, että lattialta löytyneet rahat päätyisivät takaisin omistajalleen. Ei tod.

Samaisena päivänä, kun kadottamani rahat löytyivät, painelin duunin jälkeen keskustaan katselemaan viimeisiä alennusmyyntirekkejä. Menin sitten siinä tohinassa Forumin Vero Modaan etsimään mustia suhteellisen kapealahkeisia caprihousuja. Siinä hetken pyörittyäni "en löydä mitä etsin"-ilme naamallani tuli myyjä kysymään josko voisi olla avuksi. Sain asiani esitettyä ja siitäkös sitten alkoi uskomaton asiakaspalvelun kukkanen avautua. Nainen esitteli kaikki mahdolliset mallit, ehdotti toisenlaista ratkaisua ja soitti Kampin Vero Modaan tiedustellakseen heidän housutilannetta. Kaiken tämän myyjä teki erittäin kohteliaasti ja ammattitaitoisesti koko ajan huomioiden minut. Haluamiani housuja en lopulta saanut, mutta sitäkin paremman mielen kyllä. Ja valkoiset nappikorvikset, jotka tarttuivat mukaan siinä odotellessa kassalla Kampin Vero Modan housutilannetiedustelupuhelun päättymistä.

Sainpas sitten kerrankin jotain kivaa kerrottavaa plokiinkin. Ainainen käninävirsikin alkaa pitemmän päälle puuduttamaan, vaikka känistävääkin on viime aikoina totta puhuen ollut ihan toden teolla. Tänään nyt ei sitten ollut, kun olen tällaisella ärsyttävän hyvällä tuulella, rakastan kaikkia ja mietin vaan elämän valoisaa puolta. Varo vaan, jos törmään suhun tänään - saatan halata! No, kyllä tämä ohi menee. Ei hätää.

Purrrrina on poistunut huoneesta ja palaa uusin kujein.