J, the mysterious man, otti ahdistukseni puheeksi sillä seuraamuksella, että tapailu jatkuu casual-linjalla. Sinkkunimike otsassani edelleen kuin käänteinen plusmerkkinen stigma. Hyvä näin, kiva kainalo ja muikea mieli.

Musiikkia olen kuunnellut sielu ruvella non-stoppina aina, kun olen himassa. Laidasta laitaan good stuffia. Löytänyt kesällä uuden hyvän ystävän myös; mies nimeltä M, vanha duunikaveri, josta kuoriutunut keskustelujen kautta ihan vitunmoinen musadiggari. Yömyöhään käymme keskusteluja bassokuvioista lähetellen toisillemme bändivinkkejä bittiavaruuden yli. Hianoo, että on ihmisiä, jotka TAJUAA. Hianoo, että pystyy fiilistelemään solutasolla.

Espanja odottaa meidän koneen laskeutumista sunnuntaina iltahämärissä. On kyllä melkoisen mukava juttu se ja koko tämä lomahässäkkä. Poskiin sattuu kaikki hymyileminen. Bussissa tänään mietin, kukkapuska toisessa kädessäni matkatessani leikkauksesta toipuvaa ystävääni moikkaamaan, että elämäni on niin kummallisen hienoa nykyään. Ei rytise puskista koko ajan jotain tsunamin lailla vyöryvää paskaa. Menneisyyden möröt tanssivat tasaisesti unimaailmassa, joskus valveillakin, mutta on kerta kaikkisen hunajaista huomata, että nykyinen arki ei tee kummituksia mielen sopukoihin.

Laitan matkarapoa jahka palaan. Kesäfiilis ja huomenna Ankkarock. Nyt kuuntelen lisää musanderia ja odotan J:n tulevan tänne minulle kylään.

Purrrrrina on poistunut huoneesta lomailemaan.