Kirjoitti päivän sairauslomaa ja reseptin, että nukkuisin. Katselin kolmea A4:sta käsissäni ja odotin kylmässä puhurissa junaa. Päivä sairauslomaa. Pyhien kanssa yhteensä kuusi. Siinä ajassa kaikki tehokkaat ihmiset oppivat nielemään lääkkeensä ja selviämään päivätokkurasta, jotta voi taas marssia toimistokuutioon tekemään itsestään tärkeän.

Istuin siinä, vanhalla pehmustetulla oksennuksenvihreällä tuolilla, ja niiskutin. Lääkäri työnsi empaattisena eleenä eteeni nenäliinoja ja kääntyi sitten helpotuksen puoleen naputtamaan. Minä siinä istumassa ja itkemässä. On nöyryyttävää, ettei osaa edes nukkua.

Tehokas selviää pyhillä näistä. Kerää pakkiin juuri sen verran, että jaksaa välipäivät ennen viikonlopun tuomaa katkoa. Minä tässä istumassa, koneen äärellä, itseäni epäillen. Olen ollut viime aikoina niin vihainen, että jäljellä on pinnallinen hengitys ja lähmääntynyt yöpaita, jossa kuljen päivätkin.

Poika tulee tänään ja minä tiedän kuinka ollaan kuin ei oltaisikaan. Herran tähden, en ymmärrä kuinka selviän.

Purrrrina on poistunut huoneesta kuumaan suihkuun, jossa suolavesi valuu huomaamatta viemäriin.