Yksitoista ja puoli tuntia vain kaksi kertaa keskeytynyttä yöunta ja räps! Aamu valkeni kymmenen ja yhdentoista välissä virkeänä, valoisana ja viikon parhaana. Lauantai! Aamukehräysten jälkeen pikainen aamiainen ja nipistelevään pakkasilmaan ulkoilemaan yhtä positiivisen V:n kanssa. Joskus tuntuu, kuin olisimme seurustelleet kaksi kuukautta. Hymyilyttää.

Kotona pakkasen punastuttamien poskien väliin upposi V:n valmistamaa pinaattikeittoa kananmunilla, ruisleivällä ja hyvällä ruokahalulla. Vetyperoksidin kaunistava haju leijaili ruokahetken yllä: kaksi kärpästä yhdellä iskulla näet. Nyt istun koneen ääressä vaaleanpunaiset suuret papiljotit tuunatun vaalean tukkani kruununa ja makustelen tätä tunnelmaa. Mielessä pyörii vaatetuspulma, jonka ratkominen tulee olemaan mukavaa. Hellacopters kaahaa rokillaan taustalla ja minä olen täynnä odotuksen tunnelmaa. V nappasi kylmästä ensimmäisen maltaisen. Parhaan.

Ilta tummenee pikkusiskon I:n ja hänen miehensä J:n luona. Pikkunaposteltavaa, gintoniceja, musacia ja vanhoja sata kertaa toistettuja vitsejä yllin kyllin. Kun niistä riittävästi täytymme, matkaamme tupakansavun ja vilkkuvalojen, baaritiskin ja tanssilattian huomaan. Kädet ilmassa, suu virneessä, baaritiskillä tiuhaan vieraillen valomerkkiin saakka täytymme hauskanpidosta. Huh, että tulee tarpeeseen!

Purrrrina on poistunut huoneesta ja palaa uusin kujein.